FC Hongan edustusjoukkueessa pelaava Elias Äijälä: Tie 8-vuotiaasta honkalaisesta Veikkausliigaan
FC Hongan Veikkausliigajoukkueessa pelaava Elias Äijälä on todellinen Honka-kasvatti, sillä hän on aloittanut pelaamisen Hongassa jo 8-vuotiaana. Ainoastaan jalkapallokoulu tuli pienenä poikana käytyä toisessa seurassa, mutta kerran Hongassa aloitettuaan ei Elias ole kantanut muun seuran pelipaitaa missään vaiheessa. Keltamusta polku on johtanut nyt 19-vuotiaan puolustajan tälle kaudelle edustamaan Honkaa seuran edustusjoukkueessa, Veikkausliigassa!
Myös Eliaksen kaksi pikkuveljeä pelaavat Hongassa: Toinen ASM-joukkueessa sekä toinen P09 Akatemiassa. Kaikki veljekset ovat pelanneet pienestä alkaen FC Hongassa. Todellinen Honka-perhe siis!
Elias kertoo juniorina haaveilleensa siitä, että jonain päivänä pääsisi pelaamaan Hongan edustusjoukkueessa. Nyt siellä ollaan!
Kaverit, yhdessä pelaaminen ja joukkue parasta jalkapallossa
Elias halusi pienenä aloittaa myös jääkiekon pelaamisen, mutta vanhemmat kannustivat siinä vaiheessa jalkapallon lisäksi ennemmän sählyn pelaamista, ja säbää Elias harrasti jalkapallon ohella noin 10–11-vuotiaaksi asti.
”Siinä vaiheessa fudis painoi enemmän päälle ja sähly jäi. Pienenä olen myös lasketellut ja laskettelen edelleen. Meillä on mökki Lapissa. Vähän vanhemmalla iällä olen pelannut golfia. Padelia on tullut viime vuosina pelattua. Kaikenlaista on oikeastaan tullut pelailtua, mutta varsinaisena harrastuksena ei ole ollut muita kuin fudis ja säbä. Monenlaista tulee tehtyä vapaa-ajalla kavereiden kanssa ja pääasiassa ulkona”, kertoo Elias.
Eliasta on jalkapallossa aina viehättänyt se, että pääsee jengin kanssa tekemään yhteistyötä.
”Fudis on helppo laji aloittaa, koska siihen ei tarvita oikeastaan muuta kuin pallo. Fudiksesta on helppo saada kiinni ja on helppoa päästä pelaamaan ja pallottelemaan kavereiden kanssa. Sitä kautta löytää tosi paljon uusia kavereita ja saa uusia kokemuksia. Tietenkin siinä oppii fudista, mutta myös paljon elämäntaitoja ja kommunikointia. Fudis on siitä hyvä laji, että siinä oppii paljon itsestä ja muista.”
”Lapsena fudis oli tosi hauskaa ja on vieläkin. Oli mahtavaa lapsena mennä treeneihin, nähdä kavereita ja pelata. Nyt vanhemmalla iällä pelaaminen on tavoitteellisempaa, mutta edelleen on hauskaa tulla treeneihin ja nähdä jengiläisiä kopissa ennen ja jälkeen treenien. On kiva vitsailla muiden kanssa. Eniten on matkan varrella motivoinut se, kun treeneissä on kavereita. Tietenkin myös se motivoi, että pääsee pelaamaan. Se on palkitsevaa viikon työn jälkeen”, Elias kuvailee.
Pelaajapolku, nousu edustusjoukkueeseen
”En ole ikinä oikeastaan miettinyt seuran vaihtoa ja olen aina pelannut Hongassa. En ole pienempänä tai oikeastaan ikinä ollut joukkueessa ns. stara. Olen vähän ailahtelevasti kaudesta toiseen istunut penkillä ja välillä taas pelannut enemmän. En ole mitenkään aina ollut avauksessa ja nuorisomaajoukkueessa en ole ikinä ollut”, Elias avaa juniorivuosiaan.
Nuorisourheiluvaiheessa Elias meni akatemiajoukkueisiin. BSM-joukkue oli seuraava steppi ja siitä Elias siirtyi miesten kakkosta pelaavaan Akatemiaan.
”BSM:n viimeisellä kaudella tuli tieto, että nousen varmaan seuraavalla kaudella Akatemiaan. Viime kaudella Akatemiassa pelasin jonkin verran pelejä ja treenasin paljon. Talvella treenasin myös paljon ja pääsin sitten mukaan edarin porukkaan. Käytin näytön paikat hyvin! Tuli kyllä nousu itsellenikin aika yllätyksenä. Viime kaudella kuitenkin istuin kakkosessa enemmän penkillä kuin olin kentällä. Olihan siinä mukana esim. se, kun Jonas Levänen loukkaantui. Sitä kautta pääsin edarin mukaan ja käytin mahdollisuudet! ”
Elias kertoo aina treenanneensa kovaa. ”Viime kausikin opetti paljon, vaikka en pelannut paljoa. Treenasin kovaa kuitenkin. Siinä varmasti kehityin, kun oli kilpailutilanne toisen pelaajan kanssa. Siinä kehittyy, kun koko ajan haastaa toista pelaajaa vastaan. Talvella tein paljon duunia itsekseni ja käytin paikkani hyvin”, pohtii Elias nousuaan edustusjoukkueen mukaan.
Vaikeammat vaiheet
Elias kertoo, että hänellä on ollut pelaajapolun varrella vaiheita, kun ei ole päässyt pelaamaan paljoa.
”Kyllähän se on ärsyttänyt, jos ei ole päässyt pelaamaan. Ainahan kaikki haluavat pelata! Pitää vain jaksaa puskea ja puskea. Kyllä tulokset, onnistumiset ja mahdollisuudet tulevat sitä kautta. Kannattaa käyttää mahdollisuudet hyvin ja hyvällä asenteella niin kyllä se sitten kääntyy ja loppupeleissä pääsee pelaamaan. Pitää jaksaa uskoa! Jos tekee duunia päivästä toiseen niin kyllä se sitten palkitaan myöhemmin. Niin itse tein ja se nyt onnistui mun kohdalla ainakin tähän asti.”
Haaveet ja tavoitteet
”Hongan kanssa olisi siistiä joskus voittaa jonkin iso pytty: Veikkausliiga tai Suomen Cup. Isoin haave on varmaan pelata jossain TOP 5 liigoista, mutta sinne on vielä matkaa. Se on vielä ison työn takana! Ulkomailla olisi siistiä käydä kääntymässä ja katsomassa, millainen meininki siellä on”, pohtii Elias tulevaisuuden haaveita ja tavoitteita.
Elias on lapsesta asti kannattanut Chelseaa. ”Jos sinne pääsisi pelaamaan joku päivä niin se olisi siistiä, mutta sinne on vielä matkaa täältä Hongasta! Kovalla työllä ja hyvällä asenteella kaikki voi olla mahdollista. Yritetään!”
Lukio-opinnot ja tulevaisuus
Elias käy vielä Haukilahden lukiota ja valmistuu syksyllä.
”Olen saanut koulun hoidettua pelaamisen rinnalla. On se välillä vaikeaa, kun on joka päivä treenejä, mutta kyllä se onnistuu. Onhan se rankkaa, kun on täysipäiväinen futari ja opiskelee samaan aikaan, mutta kyllä se on mahdollista.”
Lukio-opiskelu Haukilahden lukiossa on onnistunut siis hyvin fudiksen rinnalla ja koulu tekee yhteistyötä Hongan kanssa. Hongan järjestämiin aamutreeneihin on päässyt osallistumaan ja tunneiltakin on voinut lähteä iltapäivätreeneihin. ”Urheilulukion opettajat ymmärtävät ja joustavat tarvittaessa. Haukilahden lukiossa urheilulinjalla olevat opiskelijat saavat 15 kurssia lukioaikana urheilusta. ”
Vaikka pelaa Veikkausliigaa niin jatko-opiskelukin on Eliaksen arvion mukaan mahdollista ja urheilijat voivat saada tietynlaisia vapauksia.
”Minua kiinnostaa kaupallinen ala Aalto-yliopistossa ja sinne varmaan haen vuoden päästä. Mikään vaihtoehto ei kuitenkaan ole lukittu. Aloja on valtavasti enkä tiedä vielä, mitä tapahtuu fudiksen kanssa. Olen avoimin mielin ja katson, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mutta kyllä opiskelemaan aion mennä jollain tasolla jonnekin jossain vaiheessa! Kaikki on vielä vähän auki”, pohtii Elias.
Kummipelaajavierailut
Kevään ja kesän aikana seurassa on aloitettu edustusjoukkueiden kummipelaajien vierailut juniorijoukkueissa.
”On ollut mahtavaa saada pieniä honkalaisia katsomoon! He pitävät hyvää ääntä siellä. Lapset alkavat tunnistamaan pelaajia ja huutelevat otteluissa nimeltä. 2009 syntyneen pikkuveljen kaverit myös huutelevat nimeltä peleissä, mikä on ollut siistiä. Olisi hyvä saada ylipäätään lisää katsojia otteluihin”, kuvailee Elias juniorikatsojien tuomaa tunnelmaa otteluissa.
Terveiset junioreille
Elias lähettää vielä pelaajaurasta haaveileville junioreille terveisiä: ”Jos haaveilet pelaamisesta niin työhaalarit vain päälle ja treenaamaan! Lahjat vievät tiettyyn pisteeseen ja sen jälkeen pitää tehdä duunia, jotta pääsee siitä vielä eteenpäin. Ei kannata lannistua, jos tulee pieniä vastoinkäymisiä.”
”Vanhemmille sellaisia terveisiä, että tuokaa lapset peleihin ja tulkaa itse mukaan katsomaan pelejä! Tehdään niistä siistejä tapahtumia. Tavoitteena on saada putkikatsomot täyteen!”
Kuvat: Juhani Järvenpää
