Talenttivalmentajan tärkeänä tehtävänä on huolehtia pelaajien kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista – Jussi Vasara haluaa kasvattaa terveitä urheilijoita

Talenttivalmentaja Jussi Vasara on pitkän linjan honkalainen. Hän on toiminut seurassa niin pelaajana kuin valmentajana.

Jussi siirtyi pelaamaan HJK:sta FC Honkaan kauden 2006 jälkeen. Hän on edustanut FC Honkaa ja viimeisimpänä SJK:ta Veikkausliigassa. Otteluita on Veikkausliigassa kertynyt kaiken kaikkiaan 243.

Jussi on käynyt läpi Suomen poikamaajoukkueet ja on lisäksi kuulunut Suomen U21-maajoukkueeseen. Hänen kaksi maaliaan Itävallan verkkoon karsintaottelussa ratkaisivat sen, että ottelu siirtyi jatkoajalle, joka päättyi maalittomana. Suomi voitti rangaistuspotkukilpailun, mikä takasi Suomelle paikan Ruotsissa järjestettyihin jalkapallon alle 21-vuotiaiden EM-kilpailuihin vuonna 2009. Jussi esiintyi kisoissa Suomen kaikissa kolmessa ottelussa. Hän on lisäksi pelannut yhden ottelun Suomen maajoukkueessa vuonna 2013, kohdaten isäntämaa Meksikon ystävyysottelussa.

Malmin Palloseuran kasvatin tie FC Hongan kapteeniksi

–       Ihmiset varmasti tuntevat minut pelaajauran kautta parhaiten. Olen Malmin Palloseuran kasvatti. Olin siellä oikeastaan koko junnuajan, kunnes siirryin pariksi vuodeksi HJK:n akatemiavaiheeseen, Klubi 04:ään. Olin HJK:n liigajoukkueen mukana yhden talven, mutta tuntui, että siinä tuli seinä vastaan. Siirryin Hongan edustusjoukkueeseen. Ensimmäinen kausi meni vähän kipuillen ja kasvaessa kokonaisvaltaisesti ammattilaiseksi Mika Lehkosuon valmennuksessa, kertoo Jussi pelaajaurastaan.

Jussin mukaan Honka oli hänen liigauransa alkuvaiheessa edelläkävijä urheilijan kokonaisvaltaisen kehityksen osalta. Vaatimustaso oli kova.

–       Toisella kaudellani FC Hongassa tein päätöksen, että teen vielä kahta kauheammin duunia ja sainkin sitä kautta isompaa roolia. Pelasin monta vuotta ja urallani toimin Hongan kapteenina vuoden 2013 tienoilla. Paljon hienoja hetkiä tuli koettua silloin Hongassa, Jussi jatkaa.

Matka junnuvuosista vastuulliseen rooliin liigajoukkueessa oli pitkä. Kasvaminen pelaajana ja ihmisenä on vaatinut paljon. Kapteenina toimiminen, erilaisten ihmisten kanssa toimiminen ja median kohtaaminen oli nuorelle pelaajalle kova paikka, mutta samalla kasvattavaa. FC Honka oli niihin aikoihin haastavassa tilanteessa.

Seuran taloushaasteiden myötä FC Honka tippui kakkoseen. Jussilla oli vielä paloa pelata pääsarjatasolla. Vaikka hänellä oli jo pelaajauran ohella valmennussopimus FC Hongan juniorijoukkueen osalta niin raskas päätös oli tehtävä ja vuonna 2015 oli edessä lähtö Hongasta ja siirtyminen Seinäjoelle.

–       Jos miettii jalkapallollista puolta niin tein siinä hyvän valinnan. Kaikin puolin kaksi vuotta SJK:ssa sujuivat erittäin hyvin, kertoo Jussi.

Pelaajasta valmentajaksi

Sopimus SJK:n kanssa päättyi kauteen 2016. Uusi valmentajapesti Espoon Palloseuran Akatemiassa alkoi kaudella 2017.

–       Boris Wistuba soitteli kuulumisia. Bobin kanssa olimme valmentaneet yhdessä FC Hongan 2000 syntyneiden joukkuetta ja olimme jutelleet muutaman kerran SJK:n aikoina. Bobi kysyi, että olisinko kiinnostunut valmentamisesta Espoon Palloseurassa ja totesin Bobille, että olen päättänyt lopettaa pelaajan uran ja mietin siinä, että voisin alkaa valmentamaan täysipäiväisesti. Tilanne eteni aika nopeasti ja siitä EPS:lle kiitos, että he saivat minulle järkevän valmennuspestin, kertoo Jussi.

Jussin mukaan hän oli vielä valmentajana raakile aloittaessaan EPS:ssä. Hänen entisen valmentajansa José Riveiron koulutukset avasivat jotain sellaista, jota hän ei ollut ennen Suomessa nähnyt. Koulutukset olivat mielenkiintoisia ja hyviä ja osuivat valmennusuran kannalta hyvään hetkeen.

–       Espoon Palloseurassa valmensin noin 1,5 vuotta ja vuoden 2018 loppupuolella alkoivat keskustelut siitä, että siirtyisinkö FC Honkaan talenttivalmentajaksi. Toimenkuva FC Hongassa ja pääsarjatason seura houkuttelivat ja olen kiitollinen EPS:lle, että sieltä löytyi tilanteessa ymmärrystä, kertoo Jussi paluustaan Honkaan.

Talenttivalmentaja tukemassa kokonaisvaltaisesti pelaajien kehittymistä

Jussi on toiminut FC Hongassa poikien talenttivalmentajana vuodesta 2019. Talenttivalmentajan tehtävänä on kasvattaa kokonaisvaltaisesti hyvinvoivia pelaajia, joilla on mahdollisuus kehittyä kohti huippua. Jussin mukaan nuorten pelaajien osalta tilanne näyttää Hongassa hyvältä. Taso suhteessa Suomen kärkeen on hyvällä mallilla, ja ikäluokkien maajoukkueissa on ollut Hongasta hyvä edustus. Nuoret pelaajat pelaavat koko ajan paremmin suhteessa esimerkiksi edustuksen ympäristöön, mikä on yksi tärkeimmistä seurattavista asioista.

–       Olen päässyt vaikuttamaan omaan työnkuvaani talenttivalmentajana. On tärkeää tunnistaa, mihin asioihin voi itse vaikuttaa, minkälaisessa seurassa toimii ja miten pystyy parhaiten jeesaamaan muita valmentajia ja pelaajia. Työnkuva on muokkaantunut ja selkeytynyt tässä muutaman vuoden aikana. Talenttivalmentaja ei voi olla koko ajan joka paikassa. Jos yrittää olla joka paikassa niin käteen jää vain leivän murusia eikä kokonaista leipää. Silloin työllä ei ole isoa vaikutusta. Teen jokaiseen joukkueeseen jotain tiettyä ja jokaisessa ryhmässä on selkeä funktio. Silloin jää myös käteen jotain. Ei ole maailman helpoin toimenkuva, pohtii Jussi talenttivalmentajan roolia.

Talenttivalmentajan tulee tietää, mitä tapahtuu 4–5 joukkueessa. Ykköstehtävä on nähdä kokonaisuus aina C15 ikäluokasta edustusjoukkueeseen asti. Talenttivalmentajalla on iso mahdollisuus vaikuttaa pelaajakehitykseen. Jussi on tuntimääräisesti eniten BSM-joukkueen mukana ja edustusjoukkueessa Jussi toimii nuorten pelaajien tukihenkilönä. Nuoria pelaajia onkin tänä vuonna edustusjoukkueessa paljon. C15-akatemian osalta Jussi on joukkueen mukana 1–2 kertaa viikossa ja katsoo kaikki joukkueen pelit. Talenttivalmentajan on tärkeä olla kartalla siitä, millaisia pelaajia joukkueissa harjoittelee ja pelaa.

–       Pyrin olemaan 1–2 kertaa viikossa edustusjoukkueen mukana ja aistimaan, onko pelaajilla kaikki hyvin. Tunnen pelaajista suurimman osan jo usean vuoden ajalta ja on paljon hyötyä siitä, että olen ollut B:ssä mukana. Tunnistan yleensä aika hyvin, jos pelaajalla on jotain erityistä menossa. En ole koko ajan pitämässä kädestä kiinni ja holhoamassa. Pelaajan pitää myös itsenäistyä. Olen jeesinä siinä, että pelaaja löytää oman polkunsa. On tärkeää, että kontakti säilyy ja pelaajat tietävät, että he voivat tulla juttelemaan. Jos pelaaja soittaa ja haluaa jutella, niin silloin koen jo onnistuneeni tehtävässäni. Itse olen käynyt pelaajaurallani rotkossa ja tiedän, kuinka solmuun voi ihminen mennä ja myös, mitä sieltä nouseminen vaatii, avaa Jussi.

Talenttivalmentaja tukee pelaajaa kokonaisvaltaisesti yhdessä muun joukkueen staffin kanssa. Hän voi esim. kysyä nuorelta pelaajalta, kuinka koulunkäynti sujuu. Talenttivalmentajan työ ei ole ulospäin kovin näkyvää ja räiskyvää.

–       Talenttivalmentajan tärkein tavoite on mielestäni huolehtia siitä, että Hongassa kehittyy henkisesti terveitä, intohimoisia ja tavoitteellisia pelaajia. Tavoitteena on se, että pelaajamme ovat tasapainoisia eivätkä heilahtele koko ajan esimerkiksi tuloksen mukaan. Parhaassa tapauksessa pelaajien kokonaisvaltainen arki on kunnossa ja sitä kautta he kehittyvät ja heillä on mahdollisuus edetä kohti omaa huippua, kuvailee Jussi.

–       Olemme tehneet seurana ja seuraympäristönä hyvää työtä. Pelaajat ovat fyysisesti, henkisesti, taidollisesti ja taktisesti valmiimpia edustusjoukkueen riveissä. Tämän seuraamisessa erilaisissa ympäristöissä korostuu vuorovaikutus pelaajan ja muun valmennuksen kanssa. Talenttivalmentajan on tärkeä tuntea pelaajat ja tunnistaa, jos pelaajalla on huolia. Itselläni on tästä kokemusta ja tämä on minulle tärkeä asia. On vaikea kehittyä, jos on jatkuvasti negatiivisessa energiassa. Kun tekeminen on mielekästä eikä pakotettua, pelaaja nauttii tekemisestä sekä haluaa tehdä duunia kehittymisen eteen ja arki on kunnossa niin silloin kehittyy timantteja. Pelaajat ovat yksilöitä ja jokaisella on oma tie ja aikataulu tavoitteiden saavuttamiseksi. Kaikille ei sovi sama tavoitteenasettelu.

Valmentajan on tärkeää huolehtia myös omasta jaksamisestaan ja siitä, että oma arki on kunnossa, jotta hän voi olla pelaajien tukena. Pelaajat aistivat, jos valmentaja on väsynyt tai etäinen. Henkiset voimavarat ovat kaikilla rajalliset ja omat rajat on tärkeää tunnistaa. Kilpaurheilussa on tärkeää muistaa, että ihmisen hyvinvointi on kaikista tärkeintä, eikä pelaajien kohdalla voida keskittyä vain mitattaviin asioihin.

–       Pelaajan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin takaaminen ei ole helppoa, mutta tavoitteena täytyy olla, että meillä kasvaa terveitä urheilijoita. Selkeiden suunnitelmien ja hyvin organisoidun toiminnan lisäksi meidän tulee pitää silmät auki ja aistit herkillä kokoa ajan, summaa Jussi.