Hongan kentillä lähes puolet elämästään viettänyt Joel Perovuo palaa keltamustiin, miesten edustusjoukkueen kakkosvalmentajaksi

Todellinen honkalainen, Joel Perovuo, pääsee edustusjoukkueen toisena valmentajana hyödyntämään sitä vahvaa kokemusta, jota hänellä on pelaajana ja honkalaisena.

Perovuon pelaajaura lienee monelle honkalaiselle tuttu, mutta kerrataan. EPS:ssä ja Hongassa vietettyjen juniorivuosien jälkeen Perovuo pelasi FC Hongan edustusjoukkueessa kaudet 2005–2009 sekä 2015–2019.

Pitkän ammattilaisuransa aikana Perovuo on edustanut myös Ruotsin pääsarjaseura Djurgårdens IF:ää sekä Puolan Ekstraklasassa pelaavaa Jagiellonia Białystokia. Veikkausliigassa hän on Hongan lisäksi pelannut HJK:ssa, jossa hän on voittanut Suomen mestaruuden neljästi sekä kahdesti Suomen Cupin. Gnistanin paidassa Perovuo edusti kaudella 2020. Suomen A-maajoukkueessakin hän on pelannut kaksi ottelua.

Valmennuskokemusta Perovuolla on Hongan 2001 syntyneiden poikien Akatemiasta muutamien vuosien takaa sekä FC Kirkkonummen junioripuolelta.

Perovuo on toiminut asiantuntijana ja kirjoittanut jalkapalloaiheisia artikkeleita, ja sitä kautta seurannut tiiviisti niin kotimaista kuin kansainvälistä jalkapalloa. Hän työskentelee tällä hetkellä yläkouluikäisten nuorten opettajana, mikä osaltaan tuo vahvaa osaamista ja ymmärrystä myös valmentajan rooliin. ”Tietynlaista valmentamista se opettaminenkin on, että kyllä sieltä löytyy paljon yhtäläisyyksiä”, pohtii Perovuo.

Mitä Honka merkitsee sinulle, Joel Perovuo?

”Kyllähän Honka on mulle antanut tosi paljon. Hongan ympärillehän koko elämä on rakentunut 13-vuotiaasta eteenpäin, pitkäksi aikaa. Ei voi tietää, missä Joel tänä päivänä olisi ilman Ville Lyytikäistä ja Mika Lehkosuota. Kyllähän futis on elämän kulmakiviä mulle ollut ja peliura Hongassa.”

”Aina, kun mä olen ollut Hongassa niin Hongalla on mennyt hyvin ja sitten, kun mä olen lähtenyt pois, niin on menty konkurssiin”, nauraa Perovuo.

Paluu Honkaan on Perovuolle myös hyvin henkilökohtainen ja tärkeä asia, jolle hän halusi järjestää aikaa. ”Tässä kun on tällainen tilanne, että Honka tarvitsee jeesiä niin koin, että on vähän velvollisuuskin hypätä näihin talkoisiin mukaan. Tunnen Hongan historiaa ja seuran monelta kantilta.”

Päävalmentaja Diogo Pintoa Perovuo arvostaa sekä Pinton tapaa kunnioittaa ja vaalia honkalaisuutta. ”Jalkapallo, jota tullaan näkemään tulevalla kaudella, tähtää vahvasti sellaiseen tuttuun, honkalaiseen pelaamiseen.”

Tärkeitä valmentajia matkan varrelta

Joel Perovuo kertoo tulleensa 13-vuotiaana FC Honkaan hiomattomana timanttina. Juha Lamminen oli juniorivuosina ensimmäinen valmentaja, joka nosti Perovuon treenaamisen tasoa. Harjoittelua oli enemmän kuin mihin hän oli aiemmin tottunut.

”Toki mulla oli vahva urheilutausta. Oli yleisurheilua, ja kaikkia mahdollisia lajeja olen pelannut. Mutta jalkapallo alkoi olemaan se ykköslaji, kun tulin Honkaan. Juha Lammisen johdolla siinä kehityin kovasti kyllä ensimmäisen vuoden aikana jo. Identiteetti ja tekniikkapuoli kehittyivät aivan eri tasolle siinä kahden tai kolmen vuoden aikana. Tietysti harjoittelin myös paljon omalla ajalla. Sitä ei pidä unohtaa. Päinvastoin tänä päivänä se on todella tärkeä sanoa. Monella nuorella se on vähän unohtunut ja omalla ajalla harjoittelu on vähentynyt.”

Myöhemmin Ville Lyytikäinen ja Mika Lehkosuo olivat tärkeässä roolissa ja Lehkosuon suosituksesta Perovuolle tehtiin sopimus. ”Kyllähän Mika Lehkosuo on meikäläiselle ikään kuin sellainen mentori, joka antoi työkalut ja mahdollisuudet kehittää itseäni. Banalle siitä iso kiitos. Tietenkin loppuvaiheessa myös Vesa Vasara antoi mulle mahdollisuuden nousta takaisin kartalle, Suomen kärkeä kohti. Veskulle myös siitä kiitokset”, sanoo Perovuo.

Miten pelaajakokemus auttaa ymmärtämään ja auttamaan nuoria pelaajia?

Edustusjoukkueessa on tälläkin kaudella paljon nuoria, uran alussa olevia pelaajia. Perovuon mukaan pelaajaurasta on ehdottomasti hyötyä valmentajan roolissa. Myös opettajan ammatti auttaa valmentamisessa. ”Olen aika hyvin kartalla, että mitä tämän ajan nuoret ajattelevat ja tekevät.”

Pelaajatausta ei Perovuon mukaan ole välttämätön, kun ryhtyy valmentajaksi, mutta on siitä hyötyä. ”Jos on sellainen oikeanlainen tyyppi, joka on ollut silmät ja korvat auki pelikentillä, pelannut ja harjoitellut ja kuunnellut, mitä koutsi sanoo ja ymmärtänytkin vielä siihen päälle ja on sellainen, joka haluaa oppia uutta niin kyllähän ammattilaispeliura antaa aika hyvän etulyöntiaseman valmentajana.”

Perovuo pyrkii täysimääräisesti hyödyntämään kokemuksiaan pelaajana, kun hän toimii edustusjoukkueen kakkosvalmentajana. ”Varmasti kokemuksistani on tässä hyötyä ja pystyn näille nuorille opettamaan sellaisia yksityiskohtaisia asioita, joita ehkä joku muu koutsi ei pysty ymmärtämään tai sanomaan, ei ole ajatellut. Tunnen ja tiedän ne tilanteet, että miltä ne tuntuvat ja näyttävät.”

Kakkosvalmentaja kertoo lähtevänsä nöyränä hommiin eikä koe olevansa millään lailla valmis valmentaja. ”Uskon, että tässäkin kehittyminen on enemmän kuin todennäköistä omalla kohdallani.”

Perovuo muistelee omia kokemuksiaan pelaajana: ”Olen itse kokenut saman tilanteen ja ollut nostamassa Honkaa kakkosdivarista. Meillä tulee olemaan joukkueessa pelaajia, jotka ovat pelanneet korkeammalla tasolla. Pystyn heillekin antamaan tukea. Olin itse samassa tilanteessa enkä mielestäni onnistunut ihan täysin siinä, vaikka koen olevani kovakin ammattilainen. Tässäkin on mulla ihan hyvää ja nimenomaan henkisen puolen näkemystä. Nämä eivät ole helppoja asioita.”

”Kun olin tottunut korkeammalla sarjatasolla harjoittelemaan tietyllä intensiteetillä niin se oli itselleni silloin yksi aika iso haaste. Alkoi tulla pieniä vammoja. En ollut yhtä hyvässä kunnossa, mihin olin tottunut. Heräsin vasta vähän liian myöhään siihen, että mun täytyy alkaa treenaamaan omalla ajalla aika paljonkin, jotta mulla on se etulyöntiasema siellä kentällä enkä mene siihen muiden tempoon mukaan.”

Kukaan ei voi tuudittautua siihen, että olisi vastustajaa parempi vaan pitää olla hereillä ja valmiina yllättäviin tilanteisiin. Perovuon mukaan Diogo Pinto on vaativa valmentaja, mistä on hyötyä. ”Meidän tulee pitää huolta, että pelaajilla on riittävä rasitustaso, jotta meillä olisi Kakkosen peleissä fyysinen etulyöntiasema.”

Mitkä ovat tärkeimmät asiat, kun kehitetään nuorta pelaajaa?

Vaatimustaso on kaiken pohja. Nuori pelaaja voi oppia huonoille tavoille: on muodostunut rutiini, jossa pelaaja tekee puolivillaisesti. Silloin ollaan vaikeassa tilanteessa ja huonoa rutiinia täytyy lähteä korjaamaan.

”On se sitten syötön laatu, keskittyminen, liikkuminen tai muu ja tehdään 70 % siitä suorituksesta, mitä valmentaja näyttää. Kyllä se siitä lähtee liikkeelle, että yritetään saada nuorelle pelaajalle sellainen ajattelutapa, että mä haluan tehdä mahdollisimman hyvin ja että se mun hyvä suoritus on niin kuin normaali suoritus. Tällainen mentaliteetti pitäisi olla muutenkin jalkapalloilijalla: se on mun normaali tila, että pelaan ja treenaan hyvin. Jos on huono peli tai huono treeni, niin se on epänormaali tilanne”, Perovuo pohtii.

Fysiikkaharjoittelun osalta Perovuo ajattelee, että siinä on tärkeää tehdä paljon lajin kanssa, monipuolisesti. Nuorella pelaajalla on hyvä mahdollisuus kehittää motoriikkaa, koordinaatiota ja liikkuvuuksia. On mahdollisuus puuttua voimatasoihin ja räjähtävyyteen. On tärkeää, että kroppa kestää kovaa harjoittelua aikuisena.

”Suomifutiksen yksi haaste on mielestäni se, että meillä on paljon sellaista tasavauhtista ja tasalaatuista tekemistä verrattuna siihen, miten kovaa maailmalla mennään ja toisaalta välillä ei tehdä mitään. On kontrolli, että milloin mennään täysiä ja milloin ei tehdä mitään. Meillä vähän juostaan samaa vauhtia peli läpi, vähän kärjistäen”, sanoo Perovuo.

Tekninen ja taktinen puoli ovat myös tärkeitä osa-alueita, ja pelaajalla on iso vastuu itsellä. ”Ei me voida joukkueharjoituksissa kaikkia asioita hoitaa. Tekniikkakin on sellainen asia, jota nuorten pelaajien kanssa pitäisi paljon hioa, leikkiä sen pallon kanssa. Pitäisi kesyttää se boltsi siellä vapaa-ajalla pääosin. Meidän pitää koutseina antaa ne työkalut ja meidän pitää osata puhua niille nuorille pelaajille, vaatia ja kannustaa tekemään ja kokeilemaan, antaa konkreettisia vinkkejä, että millaisia harjoitteita voi tehdä.”

Valmentajan pitää osata tuoda pelaajille myös taktisia asioita. Perovuon mukaan Suomessa on välillä ongelmana se, että ei ole selkeää kokonaisajatusta, mikä johtaa siihen, että pelaajat eivät osaa toimia kollektiivina. Sitten voi tapahtua vähän kaikennäköistä. ”Veikkausliigakin on välillä vähän arvaamaton sarja. Mullakin oli vaikeampi pelata Veikkausliigassa kuin joitain kansainvälisiä otteluita tai tuolla ulkomailla. Muualla peli oli loogisempaa. Meidän ei pidä pelätä tuoda myös taktisia asioita nuorille pelaajille. Pelaajan pitää oppia ymmärtämään, että mitä ja miksi jotain tapahtuu kentällä. Sitten hän pystyy toimimaan ilman mitään ohjeitakin.”

Näistä osa-alueista koostuu nuoren pelaajien kehittäminen ja syntyy fyysisesti vahvoja, itseluottamusta täynnä olevia, teknisiä pelaajia, jotka ymmärtävät, mitä kentällä tapahtuu.

Jos voisit antaa yhden ohjeen itsellesi, kun olit pelaajauran alussa, niin mikä se olisi?

”Silloinen agenttini, Ville Lyytikäinen, sanoi silloin, kun olin lähdössä Ruotsiin Hongasta, että ulkomailla on tärkeintä, että huolehdit itsestäsi. En sitä silloin oikein tajunnut, että mitä se tarkoittaa. Kyllä se mun neuvo olisi nimenomaan tämä ja selventäisin nuorelle Joelille, että se tarkoittaa sitä, että sun täytyy ulkomailla tai Suomessa pelaajana huolehtia siitä, että olet kondiksessa, treenaat enemmän kuin muut, kysyt vaikka valmentajalta, että mitä sä voisit tehdä ekstraa, esim. jokin fyysinen juttu. Se on sitä itsestä huolehtimista. Jos tulee vaikea hetki, etkä pelaa ja istut penkillä, treenaa ekstraa koko ajan”, sanoo Perovuo.

Jalkapallomaailma on Perovuon mukaan siinä mielessä raadollinen, että pelaajan pitää olla valmis siihen, että välillä tulee lunta tupaan, vaikka vetäisikin hyvin. Asioita ei voi ottaa itsestäänselvyyksinä, vaan pelaajan tulee pitää itsestään huolta niin fyysisesti kuin henkisesti. Ammattiurheilijan elämä vaatii todella paljon ja henkisestä puolesta on tärkeää pitää huolta.

”Haluaisin palata aikakoneella kertomaan nuorelle Joelille pari vinkkiä liittyen fyysiseen ja henkiseen puoleen. Ehkä niillä neuvoilla olisi nähty se jalkapalloura, joka mulla jäi omasta mielestä vähän kokematta.”