Ikäluokkamalli pelaajakehityksen tukena

FC Honka on noin 1800 jäsenen valtava ja perinteikäs jalkapalloseura, jonka yhtenä tavoitteena on tukea jokaisen pelaajamme jalkapallomatkaa kohti omaa huippuaan. Näin suuressa seurassa jokapäiväisen laadun ylläpitäminen kaikissa joukkueissamme on haastavaa, mutta mielestäni onnistumme tässä oikein hyvin läpi seuran. Koska toimin itse ikäluokkavastaavana seuramme lapsiurheiluvaiheessa, kirjoitan tämän tekstin juuri lasten valmentamisen näkökulmasta meidän seurassamme.

Kuten monet jäsenemme varmasti tietävät, lapsiurheiluvaihe (5-11-vuotiaat tytöt ja pojat) toimii ikäluokkamalliin pohjautuen. Ikäluokkamallilla tarkoitetaan sitä, että jokainen ikäluokka on jaettu pelaajamäärästä riippuen kahdesta neljään joukkueeseen yhden valtavan joukkueen sijaan. Lisäksi tytöt ja pojat harrastavat omissa joukkueissaan jalkapallopolun alusta asti. Tämä malli mahdollistaa mm. jokaiselle joukkueelle seuran tarjoaman valmentajan ja jokaiselle valmentajalle yhdelle henkilölle sopivat työtunnit. Näitä asioita ei sovi pitää itsestäänselvyytenä, vaan niitä on hyvä muistaa arvostaa lumisenkin kentän keskeltä.

Kaikilla toimintamalleilla on aina omat vahvuutensa ja vastaparina tietysti myös heikkoutensa. Ikäluokkamallia kohtaan kohdistuva kritiikki liittyy usein seuramme tapaan jaotella joukkueet tasoryhmiin jo alusta alkaen. Miksi näin tehdään? Mitä hyötyä on jakaa pelaajat jo lapsesta alkaen tasoryhmiin? Mitä tällä tavoitellaan? Entä miten voimme pitää huolen siitä, että jokaisessa joukkueessa on mahdollista kehittyä?

Tasoryhmien tavoitteena on löytää jokaiselle pelaajalle yksilöllisesti sopiva kehittymisympäristö. Sopivalla kehittymisympäristöllä tarkoitetaan sellaista ympäristöä, jossa jokainen pelaaja kokee riittävästi haasteita ja saa riittävästi onnistumisia viikoittaisessa harjoittelussa. Me Hongassa haluamme, että pelaajamme ovat taitavia ja kilpailullisia. Sopivan tasoisessa joukkueessa jokaisella on mahdollisuus kilpailla ja voittaa ja jokaisella on mahdollisuus harjoitella jalkapallotaitoja rohkeasti itse. Kaikkein tärkeimpänä, oikean kehittymisympäristön kautta pystymme paremmin tukemaan jokaisen pelaajan sisältä kumpuavaa jalkapallointoa ja näin auttaa heitä löytämään rakkaus jalkapalloa kohtaan. Jalkapallon rakastaminen on kuitenkin se voima, joka auttaa pelaajaa tämän joukkueesta ja iästä riippumatta uudestaan ja uudestaan lokakuun loskaiselle kentälle kehittymään.

Jokaisella pelaajalla on oma huippunsa ja omat tavoitteensa jalkapalloa kohtaan. Uskon puhuvani myös usean muun valmentajan suulla sanoessani, että valmentajan tarkoituksena on auttaa jokaista pelaajaansa kaikilla mahdollisilla tavoilla kohti pelaajan omia tavoitteita. Optimitilanteessa niin valmennuksen kuin pelaajienkin tavoitteet kulkevat synergiassa keskenään ja auttavat koko joukkuetta menemään eteenpäin. Seitsemän-, kahdeksan- tai yhdeksänvuotiaalla ei vielä varmaan ole sen suurempia tavoitteita jalkapallon suhteen, mutta unelmia varmasti sitäkin enemmän. Hiljalleen oikeanlaisella tuella niin seuralta, vanhemmilta, ystäviltä kuin valmentajalta, näistä unelmista voi muovautua realistisia tavoitteita. Tästä huolimatta, kaikki kumpuaa kuitenkin pelaajasta itsestään – kuinka paljon juuri sinä haluat löytää oman huippusi?

Vaikka pelaaja olisi 8-vuotiaana ikäisiään parempi juuri sillä hetkellä, emme koskaan voi sanoa mitä hänestä tulee isona. Intressit ja intohimot muuttuvat vuosien varrella ja esimerkiksi ikävät loukkaantumiset voivat astua kuvaan missä vaiheessa tahansa. Pelaajakehityksen näkökulmasta, kenties tärkein tehtävämme lapsiurheiluvaiheessa on turvata pelaajien mahdollisimman pitkään kestävä jalkapallon harrastaminen. Suuresta massasta innostuneita pelaajia kasvaa todennäköisesti edes muutama pelaaja vuosittain kotimaiselle huipulle. Haluan kuitenkin uskoa, että meillä Hongasta tämä todennäköisyys on edes prosentin suurempi kuin muualla, sillä ikäluokkamallin ansiosta panostamme laajasti koko ikäluokkaan jo aikaisesta vaiheesta asti.  Panostaminen useaan joukkueeseen mahdollistaa sen, että laajalla määrällä pelaajia on pohja, jonka päälle voi kehittää jalkapallotaitojaan omalla ajallaan silloin, kun kipinä määrätietoiseen ja pitkäjänteiseen omatoimiseen harjoitteluun syttyy.

Vaikka alati kehittyvä ikäluokkamalli, kasvava valmentajien päätoimisuus ja upeat, menestyvät edustusjoukkueemme nuorista huippu-urheiluvaiheeseen asti jo itsessään antavat avaimet seuraylpeydelle, haluaisin vielä tekstini lopussa käyttää muutaman sanan meidän seuramme vapaaehtoisille. On suuri ylpeyden aihe ja etuoikeus päästä joka viikko näkemään kentällä sitä, kuinka seuramme sadat vapaaehtoiset jaksavat omien kiireidensä lomassa tehdä harrastamisesta mahdollista hymy huulillaan. Kiitos siis kaikille teille kenttien auraamisesta lumimyrskyn keskellä, valmennusavusta, kannustamisesta, kimppakyydeistä ja kaikista niistä asioista, mitä en tässä osaa sanoittaa. Teidän avullanne, #meollaanhonka, joka päivä.

Olli Juusela

Ikäluokkavastaava

FC Honka

Kuvat: Juhani Järvenpää