FC Hongan uusi maalivahtivalmentaja Ville Anttonen arvostaa yhteisöllisyyttä – Vaativa valmentaja kohtaa pelaajat kokonaisvaltaisesti 

Teams-yhteys avautuu haastattelua varten Kyprokselle, missä aurinko paistaa 300 päivää vuodesta. Etähaastattelu keskeyttää hetkeksi maalivahtivalmentaja Ville Anttosen toimet Suomen U17-poikien EM-karsinnoissa. Anttonen on kulkenut minihuuhkajien matkassa 2002, 2004, 2005, 2007 ja 2009 syntyneiden poikien kanssa, Erkka V. Lehtolan valmennustiimeissä. 

Ville ”Välly” Anttonen aloittaa FC Hongan uutena maalivahtivalmentajana Pasi Hillin siirryttyä Sveitsin naisten pääsarjassa pelaavan FC Baselin valmennustiimiin. Loppuvuodesta Anttonen keskittyy naisten edustusjoukkueen valmennustehtäviin ja tammikuusta alkaen täysipäiväisesti myös junioripuolen valmennukseen.  

Anttonen vastaa Hongan maalivahtivalmennuksesta yhdessä Paavo Jarvan kanssa.

“Hongan maalivahtivalmennus on jo pitkään ollut erinomaisella tasolla, ja seurasta onkin noussut useampi maalivahti huipulle niin Suomessa kuin ulkomailla. Nuorten maajoukkueisiin valitaan säännöllisesti honkalaisia maalivahteja. Valmennuksesta on vastannut jo pitkään alansa ehdottomasti kovimmat tekijät ja Välly on hyvää jatkumoa tähän, tuoden oman persoonansa lisäksi myös uutta näkökulmaa pelaajakehitykseen”, sanoo erikoistumisvaiheen valmennuspäällikkö Henri Kaasalainen. 

Vaativa ja holistinen valmentaja

Anttonen kertoo olevansa vaativa valmentaja. Jo lapsuudessa hän on joutunut taistelemaan omasta paikastaan monilapsisessa eroperheessä. Omaa tekemistä ohjaa ajatus siitä, että mitään ei saa elämässä ilmaiseksi.  

”Äidiltäni on varmasti tullut se arvo, että kohtele ihmisiä sillä tavalla kuin toivot, että sua kohdellaan. Silti voit olla vaativa. Olen koulutukseltani sosionomi ja mulla on myös psykiatrisen hoidon erikoisammattitutkinto. Uusimpana mulla on neuropsykiatrinen valmennus ja siinä ratkaisukeskeinen ja voimavaralähtöinen suuntaus. Siviilikoulutuksesta pystyn ammentamaan paljon huippuvalmennukseen. Olen vaativa, mutta koen, että pystyn tekemään sen oikealla tavalla. Arvostan yhdessä tekemistä”, Anttonen kuvailee. 

Valmentajan tehtävänä on työntää valmennettavia kohti tavoitteitaan. Osa Anttosen valmennuksesta on tälläkin hetkellä psyykkistä valmentamista. Pelaajan on tärkeä tuntea itsensä, tietää omat tavoitteensa ja tunnistaa asiat, mitkä ovat tavoitteiden esteenä. Sen jälkeen voidaan siirtyä ulkokehän asioihin.  

”On tärkeää kohdata valmennettava holistisesti, kokonaisvaltaisesti. Tätä pitäisi olla valmennuksessa enemmän. Uskon, että pystyn Hongan organisaatioon tuomaan maalivahtivalmennuksen lisäksi psyykkisen puolen asioita”, sanoo Anttonen.  

Virheiden kautta mestariksi

Nykymaalivahdin tulee olla todella monipuolinen urheilija: liiketaidot, nopeus, urheilullisuus ja pelinymmärrys ovat tärkeitä maalivahdin ominaisuuksia. Pituus on tietenkin etu maalivahdilla. Kilpailu on koventunut ja fysiikka on todella tärkeässä roolissa.  

Futis on kehittynyt paljon ja peli on nopeutunut, mikä asettaa vaatimuksia maalivahdeille. Se antaa yhden tärkeän edun muihin nähden, jos maalivahti on hyvä pelaamaan jalalla.   

Maalivahdin pitää osata kilpailla. ”Hyvään kilpailemiseen kuuluu se, että täytyy ensimmäiseksi oppia häviämään ennen kuin voi tulla mestariksi. Saa tehdä virheitä ja pitää tehdä virheitä, ennen kuin pääsee mestaritasolle”, sanoo Anttonen viisaasti.  

Anttonen pohtii, että me suomalaiset emme ole futiksessa henkisesti vielä niin vahvoja, että ymmärtäisimme haasteiden tulevan ennen menestystä. ”Haluan tuoda Honkaan turvallisen ilmapiirin kaikkiin niihin ympäristöihin, joissa itse työskentelen. Olen vaativa valmentaja, mutta haluan vaalia sitä, että vaikka olen vaativa niin mulle voi pelaaja sanoa, että hän on eri mieltä. Valmennettava ei uskalla sanoa sitä, jos emme ole luoneet turvallista ilmapiiriä yhdessä.” 

Turvallisessa ilmapiirissä valmentaja voi vaatia paljon enemmän kuin turvattomassa. Isoin rajoitteemme on oma mieli ja mielen valmentaminen onkin tärkeässä roolissa erityisesti, kun valmennetaan aikuisia ja kompleksisuus lisääntyy ja vaatimustaso kasvaa.  

Futis on antanut hienoja kokemuksia

Nyt 46-vuotias Anttonen lopetti oman pelaajauransa 29-vuotiaana. Pelaajauran varrelta löytyy useampi seura, kuten PK35, AC Vantaa ja Helsingin Ponnistus. HIFK:ta hän oli aikoinaan maalivahtina nostamassa Nelosesta Kakkoseen. Anttonen syntyi Vuosaaressa, mutta perhe muutti Pohjois-Karjalaan, Joensuuhun. Lapsuusvuodet Anttonen asui Kiteellä ja futismatka jatkui Joensuun kautta pääkaupunkiseudulle.  

Kun pelaajaura päättyi, niin Anttonen oli vakaasti päättänyt pitää kokonaan taukoa jalkapallosta. Toisin kävi. IFK:n jääkiekko-ottelussa Helsingin jäähallissa Gert Remmel ja muut silloiset HIFK:n toimijat onnistuivat houkuttelemaan Anttosen maalivahtivalmentajaksi. Sosionomiopinnot olivat loppusuoralla ja Anttonen oli tunnetusti hyvä lasten kanssa. ”Olin silloin töissä Helsingin diakonissalaitoksen intensiivihoidossa, lapsi- ja perhetyössä. Vastasin, että ei, huilaan nyt jalkapallosta. Mutta niin siinä kävi, että menin kokeilemaan valmentamista. Olin enemmän kuin hämmentynyt. Miten pelaajat oppivat niin nopeasti?” Anttonen muistelee.  Arki pyöri intensiivihoidossa, missä stepit olivat pieniä. Positiivinen kokemus valmentamisesta vei nopeasti mennessään! 

Sopivalla hetkellä futisseuran päätoimiseksi

Päätoimisena maalivahtivalmentajana Anttonen ei ole toiminut kuin Nummelan Palloseurassa vähän yli vuoden. Oto-valmentajana Anttonen on ollut aiemmin HIFK:ssa ja PKKU:ssa. LoPassa hän on valmentanut tyttären joukkueessa. Sosiaalialan perheyritys on aiemmin työllistänyt ja vienyt aikaa sen verran, että päätoiminen valmentaminen ei ole ollut mahdollista. Nyt oli kuitenkin juuri sopiva hetki siirtyä futisseuran palvelukseen. ”Mulla ei ole varmaan koskaan mikään asia mennyt maaliin niin nopeasti kuin tämä Pasi Hillin, valmennuspäällikkö Henri Kaasalaisen ja Hongan kanssa.” 

Anttosen mielikuva Hongasta on yhteisöllinen ja kilpailullinen. Valmennus on kovalla tasolla ja seurasta tulee paljon hyviä pelaajia. ”Ehkä jollain tavalla innovatiivinen. Kun mennään historiaa taaksepäin, niin nähdään, että koko ajan ovat hommat menneet eteenpäin ja uskon, että eteenpäin mennään edelleen.” 

Valmennustiimin yhteistyössä Anttonen pitää erityisen tärkeänä kohtaamisia. ”Tarkoitan kohtaamisella sitä, että kuulet toisen ihmisen ja annat toiselle mahdollisuuksia. Kaikki lähtee vuorovaikutuksesta.  Odotan vesi kielellä muun staffin kohtaamista ja tulevia keskusteluita. Haluan jättää Honkaan oman jälkeni.”