Keltamustan sydämen asialla – Kari “Pale” Palenius palkittiin ansaitusti Opetus- ja kulttuuriministeriön liikunnan ja urheilun ansiomerkillä

Kari Paleniusta voi hyvällä syyllä kutsua Honka-legendaksi. Harvalla on takanaan yhtä pitkä ja monipuolinen matka saman seuran parissa – useissa eri rooleissa.

Vielä tänäkin päivänä Pale on tuttu näky katsomossa, kannustamassa niin naisten kuin miesten edustusjoukkueita. Rooli on vuosien varrella muuttunut, mutta side seuraan on pysynyt vahvana.

Kari Palenius palkittiin ansaitusti Palloliiton anomuksesta Opetus- ja kulttuuriministeriön liikunnan ja urheilun ansiomerkillä, kullatulla ristillä. Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää tunnustuspalkintoja merkittävästä urheilu-urasta tai huomattavasta urheilusaavutuksesta sekä liikunnan, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisestä. Palkinto luovutettiin eilen Futsal- ja Respect -gaalassa. Onnea palkinnosta, Pale!

Käydään seuraavaksi läpi, mitä kaikkea vuosikymmenet Hongassa ovat pitäneet sisällään.

Alku vapaaehtoistyöstä – matka käyntiin 80-luvulla

Palen Honka-taival alkoi vuonna 1982 apuvalmentajana. Taustalla oli tuttu tarina: oma poika aloitti harrastuksen, ja pian sen jälkeen myös toinen. Siitä syntyi kipinä, joka kasvoi vuosikymmeniä kestäneeksi sitoutumiseksi seuraan.

Vuonna 1986 Palenius liittyi ensimmäistä kertaa FC Hongan johtokuntaan, nykyistä hallitusta vastaavaan toimielimeen. Vuosia kertyi lopulta pitkä rivi.

Aluksi Pale toimi joukkuetoiminnassa poikapuolella, ja myöhemmin hän ehti hoitaa myös nappulapäällikön tehtäviä parin vuoden ajan. Tuohon aikaan seuratoiminta pyöri pitkälti vapaaehtoisten voimin – tekeminen perustui yhteiseen intohimoon.

Pale muistaa hyvin myös Hongan ensimmäiset askeleet kohti ammattimaisempaa toimintaa. Päivi Helander oli seuran ensimmäinen palkattu työntekijä. Hän toimi joukkueenjohtajana joukkueessa, jota Palenius valmensi, ja Pale oli mukana houkuttelemassa Päiviä seuraan töihin. Tarkka ajankohta ei ole jäänyt mieleen, mutta kyse oli ajasta ennen legendaarisen Honka-talon rakentamista.

Myöhemmin Paleniuksen polku vei tyttöpuolelle, kun hänet pyydettiin BSM-joukkueen joukkueenjohtajaksi. Tätä kautta hän päätyi naisten edustusjoukkueen joukkueenjohtajaksi – ja viihtyi tehtävässä peräti kymmenen vuotta. Vaikka muilla joukkueilla oli silloin selvästi kokeneempia pelaajia, Hongan nuorekas ryhmä taisteli tiensä sarjassa neljänneksi.

Lopulta, muutama vuosi sitten, Pale päätti jättää joukkueenjohtajan tehtävät ja siirtyä kannattajan rooliin. Joukkueenjohtajan tehtävä siirtyi Jussi Tapolalle, joka toimii siinä edelleen.

Reissut ja yhteisöllisyys – vuosien parhaat muistot

Kun Pale muistelee Honka-vuosiaan, nousevat esiin erityisesti matkat ja reissut.

Suurin osa joukkueiden matkoista suuntautui kotimaan kentille, mutta Helsinki Cupin kautta avautui mahdollisuus myös kansainvälisiin kokemuksiin. Palenius toimi turnauksen johtokunnassa noin kymmenen vuoden ajan.

Tuohon aikaan Helsinki Cup tarjosi nuorille pelaajille mahdollisuuden palkintomatkoihin ulkomaille, ja mukaan lähti usein myös edustaja osakasseuroista. Pale pääsi tätä kautta matkalle muun muassa Amsterdamiin.

Matkoihin kuului myös vastuuta – ja sitä riitti. Mukana oli pelaajia aina 7-vuotiaista 19-vuotiaisiin, joten valvottavaa ja huolehdittavaa riitti ympäri vuorokauden. Juuri nämä kokemukset ovat kuitenkin jääneet elävästi mieleen.

Mieleen on vahvasti jäänyt myös Naisten Liigan mestaruus vuodelta 2017, kun Anna Auvinen teki viime hetkellä FC Hongalle mestaruuden ratkaisseen maalin! Aivan ottelun lopussa FC Hongan Anna Auvinen pääsi puskemaan pitkän syötön jälkeen pallon vastaantulleen maalivahdin yli.

Katsomosta kentän laidalle – Honka kulkee yhä mukana

Vaikka aktiivinen toimijarooli on jäänyt taakse, Honka on edelleen olennainen osa Palen arkea.

Hän seuraa edustusjoukkueiden otteluita säännöllisesti paikan päällä – ellei jokin vielä tärkeämpi vie aikaa, kuten lastenlasten kanssa oleminen. Arvojärjestys on selvä.

Palen mukaan Honka on ennen kaikkea yhteisö, johon on helppo tuntea kuuluvansa. Seura on merkinnyt hänelle paljon aivan alusta asti, vaikka tausta onkin Pitäjänmäessä, jossa hän pelasi nuoruusvuotensa Pitäjänmäen Tarmossa.

– Honka on koti.

Honkavuosien varrelle on mahtunut sekä nousuja että laskuja, mutta yksi asia on pysynyt muuttumattomana: keltamusta sydän.

Erityistä iloa Pale kokee siitä, että nykyisissä edustusjoukkueissa nähdään runsaasti seuran omia kasvatteja – sekä kokeneita pelaajia että uusia nuoria lupauksia.

Tulevaisuus näyttää myös uudenlaiselta. Tapiolan urheilupuiston kehityshanke herättää samaan aikaan innostusta ja haikeutta: jotain uutta syntyy, mutta samalla hyvästellään vanhaa.

Lopuksi Pale lähettää terveisensä koko Honka-yhteisölle:

Menestystä peleihin ja ennen kaikkea iloa pelaamiseen. Ja katsomoihin toivotaan lisää myös junioreita – kannustus kuuluu kaikille.

Kuva: Annariina Seppä