Toni Takamäki palasi nuoruusvuosiensa seuraan: ”Hongan polulta on kiistatta opit saatu jalkapalloa varten ja nyt on aika antaa jotain takaisin”

”Auttamaan mä oon tullut. On se sitten vesipullojen täyttämistä tai kentällä. Miten vaan pystyn olemaan avuksi. Olen nauttinut treenaamisesta”, kertoo 15 vuoden jälkeen Honkaan palannut Toni Takamäki.

Takamäen tie vei EBK:sta Honkaan siinä vaiheessa, kun 92-ikäluokalle perustettiin edustusjoukkue. Aikuisiällä Takamäki on pelannut useissa eri seuroissa Suomessa ja ulkomailla, viimeksi Gnistanissa kaudet 2023 ja 2024. Gnistanista on hyviä muistoja, samoin aika FF Jarossa oli merkityksellinen.

Miehellä on kuukausien tauko pelaamisesta loukkaantumisen ja leikkauksen vuoksi. Miltä paluu kentille ja nuoruusvuosien seuraan tuntuu?

”Hyvä porukka tässä on ja hyviä poikia pelaamassa. Sitten on muutama kokeneempi pelaaja, kuten Liikosen Kassu, jonka tunsin ennestään. Itselläni on paha loukkaantuminen taustalla, niin nyt on ihan hyvä nähdä, että miten kroppa kestää. Olen hyvässä kunnossa ja haluan auttaa Honkaa nousemaan. Nyt nautitaan ja ainakin vielä pysyn junnujen perässä!” sanoo 33-vuotias toppari.

Paljasjalkainen espoolainen toteaa, että Hongan polulta on kiistatta opit saatu jalkapalloa varten ja nyt on aika antaa jotain takaisin.  

Hongan polulla nuorena vietetyt vuodet ovat kantaneet pitkälle

Toni Takamäen arkistoista löytyi pari aarretta juniorivuosilta.

Ylemmässä kuvassa FC Hongan joukkue vuonna 2007 ja Kai Pahlman -turnauksen voitto! Finaalissa kaatui HJK.

Alemmassa kuvassa BSM-joukkue on Italiassa leirillä ja kuva otettiin yhdessä vastustajajoukkue Lazion kanssa. Takamäki muistelee, että AS Roma voitettiin 2–1 ja Laziolle hävittiin 2–1.

Takamäki kertoo, että Honka-vuosina tapahtui sellaista kehittymistä, mikä auttoi häntä pääsemään mm. nuorisomaajoukkueisiin. ”Pelasin keskikentällä, kunnes sitten pelasin yhden pelin topparina Eerikkilän akatemiajoukkueiden turnauksessa. Sen jälkeen tuli maajoukkuekutsu. Kysyin sitten, että mille pelipaikalle ja vastaus oli, että toppariksi. Näin se Paavolan Tommi huomasi asiat silloin. Sen jälkeen olen pelannut topparina eli ihan oikea päätös se oli. Pituuskasvut ja kaikki kun tuli niin kyllähän ne vahvuudet ovat löytyneet pääpelaamisesta ja boxin puolustamisesta. Pääsin Hongassa nuorena haistelemaan myös liigajoukkueen mukana talvisin. Siellä pelasi Heilalaa ja muita.”

Jalkapallo on aina ollut Takamäen intohimo. Yhteisöllisyys, mitä jalkapallo on tuonut elämään, on ollut merkityksellistä. Urheilumaailma on omanlaisensa. ”Kyllä jalkapallo on paljon antanut ja auttanut. Paljon tärkeitä ihmisiä on tullut elämään. Se on varmaan koko homman suola loppupeleissä.”

Jalkapalloympäristössä täytyy tulla kaikkien kanssa toimeen, halusi tai ei. Ihmisten kanssa täytyy kilpailla ja nallekarkit eivät aina mene tasan. Ulkomailla se kaikki on vielä kovempaa kuin Suomessa. Kilpailusta pitää nauttia ja toisaalta ei nauttia. ”Rääkkäämistä ja raakaa työtähän se on. Paljon se vaatii mentaaliselta puolelta.”

Kolmekymppisen kroppa vaatii aikaa

Kun ikää tulee, niin joitakin asioita pitää Takamäen mukaan pystyä kompensoimaan. Kroppa vaatii aikaa. ”Tekisi mieli sanoa, että vähemmän on enemmän. Mutta tarkoitan normitreenejä. Jos koittaa vetää täysillä monta päivää putkeen niin voi olla vaikea pelissä antaa kaikkeaan. Sitten taas kaikki sellainen huoltava treeni, syöminen, palautuminen ja muu korostuu. Ei voi mennä mäkkiin ja sitten pelata seuraavana päivänä. On ne tärkeitä asioita nuorenakin ja ne on hyvä oppia silloin.”

Ei ole itsestään selvää, että voi pelata vielä yli kolmekymppisenä. Se vaatii paljon. ”Nostan hattua kaikille, jotka tässä iässä vielä pelaavat. Haluan myös todistaa itselleni.”

Viisautta on tullut pelien ja kokemuksen myötä. Asioita tulee selkärangasta. Toisaalta Takamäki toteaa, että kauheasti ei edelläänkään tule väisteltyä eikä kroppa yhtään helpommalla pääse nykyisin. ”Nyt ne kivut ovat vain kovemmat aamuisin.”

”Edustan vähän sellaista vanhaa liittoa niin kuin Jude Ojala. Ei nyt olla ihan puhtaasti puolustavia puolustajia, mutta kuitenkin. En tiedä, arvostetaanko sitä niin paljon Suomessa kuin ulkomailla. Ehkä meidän laji kuolee kohta sukupuuttoon”, Takamäki naurahtaa ja toteaa, että tilastot ovat kunnossa. Viimeinen tappio löytyy vuoden 2023 heinäkuulta. ”Toivottavasti jatkuu samalla tavalla tämän kauden loppuun!”

Hommassa täytyy olla järkeä

Takamäki laski klassisesti plussia ja miinuksia, kun hän pohti paluuta Honkaan. Mies on kuitenkin pelannut viime vuodet ylemmillä sarjatasoilla. Hän mietti, että hommassa pitää olla järkeä, jotta pelaaminen Kakkosessa kiinnostaa.

”Jos ei ole järkeä, niin en halua laittaa aikaani siihen, vaikka futis onkin kivaa. Miksi jaksaisin tehdä kovan duunin futiksen ulkopuolella kropan eteen? Olen treenannut futista koko kesän. Isossa kuvassa koen, että tämä on hyvä juttu. Viime vuonna oli vaikea kausi, koska tein päätöksen leikata lonkan. Se oli oikea päätös, koska nyt jalka on tosi hyvä. Pahimmillaan en saanut sukkaa jalkaan eikä jalka tullut normaalisti eteenpäin. En välttämättä lähtisi enää pelaamaan Kakkosta, jos siinä ei olisi halua ja järkeä. Tässä se tavoite on tasan tarkkaan nousu. Ei mua oikeastaan kiinnosta mikään muu. Voittaminen on yleensä tosi paljon kivempaa kuin häviäminen”, Takamäki sanoo.  

Nousukarsinnat

Ylempi jatkosarja on kohta taputeltu ja edessä ovat nousukarsinnat. Takamäki kannustaa pelaajia nauttimaan. ”Tehkää kaikkenne sen eteen, ettei tarvitse jossitella. Tulos kertoo sitten. Näin olen itse aina ajatellut, että mä en ole se, joka jossittelee. Kaikki jää kentälle. Jääköön sitten lonkka tai mitä ikinä. Mutta tärkeintä on nauttia!”