Miten edustusjoukkueessa pelaamisen ja juniorijoukkueen valmentamisen yhdistäminen toimii ja mitä se vaatii arjessa? Äänessä Amos Ramström ja Jasmin Leppioja

Edustusjoukkueiden kapteenistoon tällä kaudella kuuluvat Amos Ramström ja Jasmin Leppioja ovat esikuvia FC Hongassa kahdella tavalla: pelaajina ja valmentajina. Kumpikin valmentaa ensimmäistä kauttaan FC Hongan juniorijoukkueessa oman pelaajauran ohessa. Jasmin Leppioja kuuluu T2014- ja T2015-joukkueiden valmennustiimeihin ja Amos Ramström puolestaan valmentaa P2010 Mustassa joukkueessa.  

Leppioja siirtyi juuri loppukaudeksi lainalle KTP:n riveihin, mutta valmentaminen jatkuu normaaliin tapaan Hongassa. 

Amos Ramström kuvailee, että valmentaminen on luonteva työ pelaamisen ohella ja valmentaminen myös kiinnostaa häntä. Ramström on työskennellyt aiemmin opettajana ja saanut kokemusta lasten kanssa toimimisesta ja hän tekee edelleen opettajan sijaisuuksia. Valmentaminen on hyvä yhdistelmä opettamista ja jalkapalloa. Ramström on Hongan kasvatti, joka on aivan pienestä asti pelannut keltamustissa ja sekin tuo oman sävynsä valmentamiseen. On hienoa pelata ja valmentaa tutussa ympäristössä! 

Jasmin Leppiojan tarina on samankaltainen. Hän on tehnyt viisi vuotta luokanopettajan töitä. Kun naisten edustusjoukkueen treenit kolme vuotta sitten siirtyivät aamuihin niin opettajan töiden tekeminen muuttui haastavaksi. Leppioja on aina tykännyt lasten opettamisesta. Kun avautui mahdollisuus valmentaa niin Leppioja löysi hyvän väylän omien vahvuuksiensa hyödyntämiseen.  

Kumpikaan ei osaa vielä sanoa, että voisiko valmentamisesta tulla joskus ammatti, mutta ei se mahdotonta ole. Futismaailma on sellainen, että siinä eletään hetkessä ja tilanteet muuttuvat. Pelaaminen määrittelee tällä hetkellä kaikkea muuta elämää.  

Aktiivinen pelaajaura tuo vahvuuksia valmentajan rooliin

Leppiojan mielestä naisvalmentajia on jalkapallossa liian vähän ja pitää senkin puolesta tärkeänä, että hän toimii valmentajana. ”Uskon, että pystyn tämän ikäisiä tyttöjä ymmärtämään vähän paremmin kuin joku, joka ei itse ole käynyt läpi junnupolkua ja pelannut tyttönä, nähnyt mitä se on. Pystyn pelaajana antamaan konkreettisia esimerkkejä. Itselläni on pelaajauraa vielä jäljellä ja koen, että pelaajat kuuntelevat mua vähän eri tavalla. Tytöt ovat olleet joka kerta katsomassa meidän pelejä ja kommentoineet, että tuolla meidän koutsi on.” 

Valmentajana Leppioja pystyy nostamaan junioreille hyviä ja huonoja esimerkkejä omista peleistään. Kun itse vielä pelaa niin on helppoa asettua nuorempien pelaajien asemaan ja ymmärtää, mitä pelaaja kenties missäkin tilanteessa miettii ja kokee. ”Meidän valmentajien roolituskin on ollut sellainen, että pystyn tukemaan treeneissä pelaajia heidän näkökulmastaan. Päävalmentaja vastaa kokonaisuudesta ja minä olen pystynyt menemään pienempiin yksityiskohtiin ja käyttämään omaa uraani siinä hyödyksi.” 

Myös Amos Ramström näkee isona hyötynä sen, että itse pelaa vielä aktiivisesti. ”Pystyn näkemään asiat pelaajien näkökulmasta. Omissa valmentajissakin olen tykännyt tosi paljon siitä, että valmentaja tulee mulle henkilökohtaisesti puhumaan ja antamaan vinkkejä. Ettei ole liian suurpiirteistä vaan sellaista henkilökohtaista keskustelua.” 

”Uskon, että omaan valmentamiseen tulee paljon siitä, että miten itseä on valmennettu ja minkä itse on kokenut toimivaksi. Ja toisaalta, jos on ollut jotain, mitä ei ole valmentajalta saanut niin haluan viedä sitä pelaajille. Myös kentän ulkopuolisista, henkisistä jutuista, turhautumisesta, epäonnistumisten sietämisestä pystyn itse ammentamaan tosi paljon pelaajille omien kokemusten kautta”, Leppioja täydentää. 

Millainen on hyvä juniorivalmentaja?

Kummallakin tuli sama nimi mieleen, kun keskusteltiin hyvästä juniorivalmentajasta: Abdi Mohamed. Hänessä on sellaisia ominaisuuksia, joita pelaajat arvostavat, kuten ihmisläheisyys ja lapsilähtöisyys ja toisaalta vaatiminen ja sopiva tasapaino näiden välillä. Valmentaja voi samaan aikaan olla huumorintajuinen ja lähestyttävä, mutta toisaalta pitää yllä todella korkeaa vaatimustasoa. Abdi Mohamedin kohdalla jokapäiväinen vaatimustaso on ollut todella kova, mutta samaan aikaan epäonnistumiset otettiin aika hyvin vastaan. Hän on ihmisten kanssa taitava ja jokainen ihminen roolista riippumatta tuli kohdatuksi.  

Ramström kuvailee, että joukkueen valmentamisessa on haastavaa, kun valmennettavia on 20–30 ja joka ikisellä on omat vahvuutensa, tarpeensa, eri tavat oppia. On taito nähdä ja kohdata jokainen pelaaja yksilönä. Usein joukkueen menestys onkin kiinni siitä, että miten pelaajia autetaan ja miten pelaajat voivat. Jos pelaajat voivat hyvin niin todennäköisesti joukkue tekee parasta mahdollista tulosta.  

Valmentajat ovat lapsia ja nuoria ja heidän kehittymistään varten. Lapselle täytyy pystyä selittämään teknistaktiset asiat riittävän yksinkertaisesti ja lapsilähtöisesti ja niin, että pelaaja ymmärtää. Kesken treenien voi käydä sanomassa, että huomasitko, että teit tuon asian todella hyvin tai antaa neuvoja toisessa kohtaa. Yksilöiden tukeminen joukkueen sisällä on tärkeää.  

Honkalaiset esikuvat

Edustusjoukkueiden pelaajat ovat lapsille tärkeitä esikuvia. Leppioja kertoo, miten hauskaa hänestä on, kun omat valmennettavat ovat tulleet edustusjoukkueen pelin jälkeen ottamaan yhteiskuvia ja pyytämään nimmareita. Osa pelaajista on alkanut pitää sukkia samalla tavalla kuin Leppioja pelatessaan. ”Silloin, kun itse pelasin junnuna niin ei niissä seuroissa ole ollut naisten joukkuetta, ei ketään, ketä mennä katsomaan. On fanitettu maajoukkuepelaajia, jotka ovat etäällä”, kertoo Leppioja.  

Myös Ramström kuvailee, että lasten kautta on oppinut paremmin ymmärtämään, että millaisia esikuvia edustusjoukkueen pelaajat ovat. ”Toisaalta olen nuorten pelaajien kaverina treeneissä, valmentajana puhumassa. Toisessa hetkessä valmennettavat ovat kentän laidalla huutamassa, että tee maali! Itsekin olen ollut tuossa junnuna ja muistan, millaisia staroja edarit olivat mun silmissä. Lapset ovat opettaneet mua arvostamaan mun uraa enemmän.” 

Sarjatasolla tuskin on pienille honkalaisille suurta merkitystä: edustusjoukkue on edustusjoukkue ja pelaajat ovat tähtiä!  

Edustusjoukkueiden peleistä voi oppia

Leppioja kertoo, että valmennettavat ovat joskus tulleet itse kertomaan tekemistään havainnoista, kun ovat olleet katsomassa edustusjoukkueen peliä. He ovat esim. saattaneet kiinnittää huomiota siihen, että pelissä on toteutunut joku asia, mitä on juuri harjoiteltu omissa treeneissä. ”Edustusjoukkueen peliä voi miettiä myös sen kautta, mitä itse on harjoitellut: Miten palloa syötetään? Mitä pelaaja tekee syötön jälkeen? Mitä pallottomat pelaajat tekevät? Voi valita vaikka yhden oman pelipaikan pelaajan ja seurata, mitä hän tekee.” 

Amos Ramström korostaa, miten perusasioiden harjoittelu jalkapallossa on tärkeää. ”Jos tulee katsomaan meidän pelejä tai vaikka maailman huippupelejä niin huomaa, että siellä tehdään ne samat asiat, mitä junnut tekee ja harjoittelee. Ihan samat syötöt, ihan samat drillit, samat puheet. Kun katsoo pelejä niin ymmärtää, miten tärkeää se on, että otat sen hyvän tatsin, syötät hyvän syötön, miten reagoit sen jälkeen. Yksi tosi tärkeä asia on kommunikointi ja puhe. Sen huomaan nuoremmissa, että puhe ei tule luonnostaan. Joskus kentällä on jopa ihan hiljaista. Sanonkin aina heille, että puhu puhu puhu. Itsellenikin on ollut nuorempana vaikea ymmärtää, miten tärkeää se on, että puolustaja puhuu keskikentälle ja keskikenttä hyökkääjälle. On niin paljon helpompi silloin pelata. Sekin on sellainen juttu, mihin kannattaa kiinnittää huomiota, kun katsoo meidän pelejämme.” 

Ramström kertoo, että hänelle puolustajan roolissa on todella paljon helpompi pelata, kun on sen kaltainen maalivahti kuin Ville Viljala: ”On aika kiva puolustaa, kun sulla on selkä kohti omaa maalia, mutta sieltä tulee koko ajan neuvoja, että ota vasemmalle, ota oikealle, hyppää, kavenna jne. Se oikeasti helpottaa ihan super paljon.” 

Leppioja lisää, että vastustajallekin on hankalampi pelata sellaista joukkuetta vastaan, jossa puhutaan paljon: ”Kyllähän se lisää sitä flowta. Kyllä meilläkin on huomannut sen, että jos on heikko hetki pelissä ja alkaa porukalla puhe droppaamaan niin kyllähän se antaa vastustajallekin sellaisen kuvan, että nyt ei homma toimi. Nuorilla pelaajille se korostuu. Meilläkin, kun tuli Tinni Korpela sinne puolustuslinjaan niin se pakottaa myös muita toimimaan. Tinni näyttää esimerkkiä.” 

Vaatimustaso tulee Ramströmin mukaan loppupeleissä joukkueen sisältä eikä sen pidä olla aina valmentaja, joka vaatii. Sekin tulee kommunikaation kautta, palautteen kautta. ”Se ei ole huono asia, jos vaadit sun kaverilta jotain eikä sitä pidä ottaa negatiivisena asiana. Ainakin meitsi ottaa sen vastaan ihan eri tavalla, jos maalivahti tai topparipari sanoo mulle, että hei Amos herää, tee näin.” 

”Miten me pystytään luomaan sellainen hyvä vaatimustaso sinne joukkueen ympärille? Se lähtee siitä, että me puhutaan ja kommunikoidaan, vaaditaan toisiltamme. Se voi olla kuka vain pelaaja, joka sanoo. Kun vaatiminen on jokin konkreettinen asia niin varmaan nuoremmankin pelaajan on helpompi ottaa se vastaan. Vaatimisen taustalla on se, että haluaa, että pelaaja kehittyy”, jatkaa Leppioja.

Tie edustusjoukkueeseen voi olla monen näköinen

Moni juniori haaveilee pelaamisesta edustusjoukkueessa.  

”Edustusjoukkueeseen ei ole yhtä oikeaa reittiä. Jos ei ole 15-vuotiaana kovimmassa akatemiajoukkueessa tai koko junnuvaihetta kovimmassa joukkueessa niin se ei loppujen lopuksi määrittele lopputulemaa. Sekin on toki yksi mahdollinen reitti. Miesten joukkueessa on pelaajia monella eri taustalla. Voin omasta kokemuksesta kertoa, että olin sellainen junnu, että en ikinä ollut missään maajoukkuetapahtumassa. Olin akatemiassa, mutta taistelin siellä. Silti olen päässyt ammattimaisuuteen. Pitää luottaa omaan juttuun ja tehdä kovasti hommia tavoitteen eteen ja nauttia”, kertoo Ramström.  

Jasmin Leppioja on samaa mieltä, että reittejä on monia ja pääsy edustusjoukkueeseen vaati todella kovaa työtä, mikä pitää tiedostaa. ”Ei futis aina ole kivaa, mutta en olisi ikimaailmassa pelannut näin pitkää, jos en nauttisi tästä. Olen saanut parhaat ystävät täältä ja upeita kokemuksia.” 

Valmentaja pystyy hyödyntämään omia kokemuksiaan pelaajana

Sekä Ramström että Leppioja kannustavat muitakin pelaajia valmennushommiin. ”Se on oikeastaan aika helppo tapa tehdä pientä ekstra tienestiä. Kun olen täällä valmentamassa niin ei se tunnu duunilta. Tässä pystyt oikeasti hyödyntämään omaa kokemustasi. Ei sellaisia duunipaikkoja hirveästi ole meille pelaajille, missä voisit helposti olla pelaaja-arjen lisäksi”, Ramström pohtii. 

”Kun olet antanut koko elämäsi futikselle, niin ei se tunnu sillä tavalla työltä. Jos menet johonkin perusduuniin niin helposti siellä on vain siksi, että tekee rahaa. Tässä pystyy jakamaan oman intohimonsa lapsille. Kaikki pelaajat eivät ehkä tiedä, että valmentaminen olisi mahdollista. Itsekin ajattelin aiemmin, että varmaan jollain toisella olisi tähän enemmän annettavaa. Ja mietin, että riittääkö aika siihen, että yhdistää futiksen ja valmentamisen”, sanoo Leppioja. 

Toki pelaamisen ja valmentamisen yhdistämisessä on välillä haasteitakin. Päivät ovat joskus pitkiä ja raskaita. ”Välillä tuntuu, ettei jaksaisi toisen työn ja oman treenaamisen jälkeen enää lähteä valmentamaan. Mutta sitten, kun näen lapsen, joka tulee innoissaan luokse ja haluaa näyttää opitun asian niin hyvä mielihän siitä tulee. Jos pystyisin vain pelaamaan ja valmentamaan niin uskon, että olisi vielä antoisampaa”, Leppioja kuvailee.  

Arjen vekslaaminen on myös Ramströmin mukaan välillä haastavaa, että saa ajan riittämään. ”Itselleni on ollut vähän vaikeaa se, että välillä on pakko jättää junnujen treenit väliin ja saattaa tulla ajatuksia, että löytyisikö valmentajaksi sellaista tyyppiä, joka pystyisi olemaan siinä koko ajan. Näiden ajatusten kanssa olen vähän tsemppaillut.” 

Pelaaminen on kummallakin ykkösprioriteetti ja sen mukaan sovitetaan muu elämä. Palautuminen on luonnollisesti myös tärkeää. Seuran ja pelaajan välinen, toimiva yhteistyö on erittäin tärkeää ja se, että pystytään rakentamaan toimiva kokonaisuus, jossa huomioidaan edustusjoukkueen pelaajan arki.  

”Pakko antaa kyllä krediittiä seuralle, että tämä on hoidettu hyvin. Kun olemme Erosen Kimmon kanssa sopineet nämä jutut niin ne on oikeasti mietitty mun näkökulmasta ja ymmärretään, että olen Hongan pelaaja ja pelaajaura on ykkösenä. Meillä oli juuri edustusjoukkueen kesän ainoa viikon loma ja siinäkin ymmärrettiin, että on tärkeää pitää lomaa myös valmentamisesta”, tiivistää Ramström.