Hongan PU14 (2011) Akatemia juhli Den Bosch International -turnauksen voittoa – vastuuvalmentaja Mikko Tarvainen kertasi turnausreissua

Hongan PU14 (2011) Akatemia osallistui Alankomaissa pelattuun Den Bosch International -turnaukseen. Turnausreissu oli menestys, sillä keltamustat juhlivat pelien päätteeksi turnausvoittoa. Joukkueen vastuuvalmentaja Mikko Tarvainen kertasi turnauksen kulkua kotiinpaluun jälkeen.

Turnauskaupunki ’s-Hertogenbosch tunnetaan yksinkertaisemmin nimellä Den Bosch ja sen jalkapalloseura FC Den Bosch on nähty muutamaan otteeseen Alankomaiden pääsarjatasollakin. Paikallisen seuran ja Hongan lisäksi mukana oli monia tunnettuja ulkomaisia seuroja, kuten portugalilainen Sporting, belgialainen Club Brugge sekä italialainen Bologna. Hongan lisäksi Suomesta turnaukseen osallistui PK-35.

Turnaus pelattiin tiiviissä tahdissa 7.–9. kesäkuuta. Pelit alkoivat kolmessa neljän joukkueen ja yhdessä kolmen joukkueen alkulohkossa, joissa jokainen kohtasi toisensa kertaalleen. Sen jälkeen kahdeksan parasta jatkoivat pudotuspeleihin.

Tarvainen kertoo, että joukkue lähti turnaukseen mittaamaan osaamistaan kovatasoisia, kansainvälisiä joukkueita vastaan.

“Tulostavoitteita emme asettaneet, mutta jätkille totesin, että jotain käymme reissulta hakemassa. Diplomi ei olisi riittänyt. Pelillisesti tavoittelimme äärikokemuksia, joissa pelaajien osaaminen ja suorituskyky on hajoamispisteessä. Äärikokemukset jättävät muistijälkiä ja mikäli onnistuisimme kovimmissa mahdollisissa tilanteissa, saisimme sitä oppia mitä olimme tulleet hakemaan.”

“Kansainväliset turnaukset ovat myös erinomaisia näyteikkunoita edustamaan seuraa, joukkuetta ja jokainen itseään. Yksi tavoite oli saada ihmiset kiinnostumaan meistä pelaamalla honkalaista jalkapalloa. Halusimme, että ihmiset viihtyvät, kokevat kauhunhetkiä sekä tietysti iloa meitä seuratessaan. Spontaanit aplodit olivat aina onnistumisen mittari”, toteaa Tarvainen.

Lohkokakkosena jatkoon

Honka pelasi alkulohkossa D, jossa vastaan asettuivat Bologna, Den Bosch ja Brommapojkarna. Avausottelussa pisteet menivät jakoon, kun Honka ja Den Bosch onnistuivat molemmat maalinteossa kertaalleen.

“Tällä ryhmällä on kasassa kahden ja puolen vuoden akatemiapolun aikana ennen tätä turnausta 42 kansainvälistä ottelua. Olemme kilpailleet tasapäisesti mm. Juventuksen ja FC Kööpenhaminan kanssa. Otteluiden määrä ja pienetkin onnistumiset ovat ruokkineet pelaajien kapasiteettia suoriutua kansainvälisillä kentillä, mutta kuten arvata saattoi, avausottelu oli vaikea jännityksen ja pitkän valmistautumisen luoman paineen johdosta.”

Toisessa ottelussa Honka kärsi 0-2 tappion Bolognalle. Lohkon kakkossija ja jatkopaikka napattiin kuitenkin vakuuttavalla 3-0 voitolla Brommapojkarnasta. Honka pystyi pääosin pelaamaan omaa peliään, vaikka tulokset vaihtelivatkin.

“Jo ensimmäisen ottelun puoliajan jälkeen oli selvää, että pystymme pelaamaan sitä peliä, jota pelaamme viikottain kotimaassa. Tämä rauhoittikin joukkuetta ja alkulohkon otteluissa pelasimme normaalilla tasollamme, vaikka jäimmekin tasapeliin ensimmäisessä ottelussa ja hävisimme Bolognalle mielestäni hyvän esityksen jälkeen. Viimeisessä ottelussa Brommapojkarnaa vastaan panokset olivat selkeät, sillä ottelun voittaminen veisi meidät kahdeksan parhaan joukkoon. Se olikin rehti ylijuoksu meiltä”, Tarvainen kertaa.

Pudotuspeleissä jännitystä riitti

Honka jatkoi siis kahdeksan parhaan joukkoon puolivälieriin, jossa vastaan asettui kolmen joukkueen B-lohkon voittanut tanskalainen Aarhus. Tasaisen pelin jälkeen Honka juhli välieräpaikkaa loppulukemin 3-2.

“Aarhus oli mielestäni parhaimpia joukkueita, jota viime vuosina on tullut vastaan. Taitava ja urheilullinen ryhmä. Kuolevaisia hekin kuitenkin olivat ja tottelivat pallonhallintaa siinä missä kaikki muutkin. Saimme ottelun lopulta käännettyä mielestäni täysin ansaitusti meille.“

Jännitettävää riitti myös välierissä, jossa Honka kohtasi portugalilaisen suurseuran Sportingin. 2-2 lukemissa ratkaisu haettiin rangaistuspotkukilpailusta, jonka päätteeksi Honka juhli upeasti finaalipaikkaa.

“Sporting Lissabon oli sitten täysin oma tarinansa ja äärikokemus, jonka takia matkaan lähdimme. Todella kovatasoinen jengi ja perspektiiviä antaa mm. kahdeksan henkilön valmennustiimi vs. minä ja Mestari Koivula.”

Honka iski avauspuoliajalla pallon kahdesti vastustajan verkkoon.

“Pelasimme tämän ryhmän parhaan puoliajan koskaan. Olimme pallon kanssa totutun hyviä ja prässätessä normaalia vahvempia. Näytti siltä, että portugalilaiset aliarvioivat meidät kaikissa pelin vaiheissa. Loimme ensimmäisellä jaksolla useita hyviä maalipaikkoja ja peliä pelattiin Sportingin päädyssä. Jätkät olivat tulessa. Puoliajalla peli oli 2-0 meille, mutta jokainen kyllä tajusi mitä seuraavasta jaksosta olisi tulossa.”

Toisella jaksolla vastustaja nousi tasoihin.

“Sporting teki siinä muutaman muutoksen ja kappas, matsia pelattiin meidän päädyssä. Ollaan rehellisiä, ihan karmea venyminen oli välttämätöntä. Jätkät blokkasivat palloja ja puolustivat maalia säästelemättä itseään. Sitä oli kaunista seurata. Rankkarikisassa meillä sitten oli erinomainen mahdollisuus onnistua tai kasvaa ihmisenä. Pallot laitettiin sisään ja tällä kertaa onnistuttiin.”

Finaalissa vastaan asettui belgialainen Royale Union Saint-Gilloise. Se oli kaatanut puolivälierissä Bolognan ja välierissä turnauksen toisen suomalaisjoukkueen, PK-35:den. Finaali pelattiin yli 8000-katsojaa vetävällä De Vliert-stadionilla, joka on myös FC Den Boschin miesten edustusjoukkueen kotistadion.

“Belgialaiset olivat ihan loppu ja huomasimme sen jo melko aikaisin. Otimme pallonhallinnan ja pyrimme liikuttamaan vastustajaa, joka bensan loppuessa puolusti boksiaan silti kiitettävän hyvin.”

Maaleja ei kuitenkaan nähty kumpaankaan päähän.

“Lopulta meidänkin eväät murtautua tai luoda oikeasti laadukas maalipaikka olivat vähissä ja pilkuille se oli taas mentävä. Varsinaisen peliajan jälkeen oli todella turhautunut olo. Meillä oli kaikki mahdollisuudet hoitaa tämä varsinaisen peliajankin puitteissa.”

Turhautuminen karisi kuitenkin pian, kun Honka oli jälleen vahva rangaistuspotkuilla ja juhli upeaa suoritusta, koko turnauksen voittoa.

“Upeaahan se on kansainvälisen turnauksen finaalissa kahdeksantuhatta katsojaa vetävällä stadionilla pelata. Korkean futiskulttuurin maissa tapahtumat on hoidettu viimeisen päälle ja arvokkaasti. On myönnettävä, että penkillä koutsatessa päällimmäinen tunne oli valtava innostus ja ylpeys joukkuetta kohtaan. Minulla oli tunne, että meistä jokainen ansaitsi olla tuolla”, Tarvainen sanoo.

Koko joukkueen yhtenäisellä suorituksella voittoon

Jalkapallo on joukkuepeli ja turnauksen voitto olikin ennen kaikkea joukkuesuoritus.

“Saimme isoimman mahdollisen näyteikkunan. Emme muuttaneet pelillisesti mitään turnausta varten. Jokainen turnaukseen osallistunut pelaaja pelasi jokaisessa ottelussa. Jokainen pelaaja pystyi pelaamaan annetut minuutit, mikä kertoo joukkueen kestävyysominaisuuksista. Neljä pelaajaa painoi koko turnauksen alusta loppuun, mikä antaa hyvän mittarin vaadittavasta suorituskyvystä kansainvälisellä tasolla.”

Hongan kapteeni Robert Kilpeläinen valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi. Muutama vuosi sitten Honkaan siirtynyt Kilpeläinen on Leppävaaran Pallon kasvatti, espoolaisen jalkapallokoulun ja seurayhteisön kasvatti siis.

Joukkue pääsi pelaamaan monta kansainvälistä ja kovaa peliä. Mitä turnauksesta saatiin tulevaa silmällä pitäen?

“Uskoa ja uskottavuutta. Olemme pitkään yritettäneet tehdä kestäviä asioita, jotta kehittyisimme paremmiksi. Monihan meistä toki sitä yrittää, mutta kysymys on siitä mikä vie oikeasti eteenpäin ja mikä on silmänlumetta. Tästä kokemuksesta tuli todella päättäväinen tunne siitä, että olemme tehneet oikeita asioita ja niiden varaan voimme rakentaa tulevaa syksyä ja seuraavaa harjoitusta. Seuraava harjoitus on aina tärkein.”

“Toivon, että pelaajilla heräisi usko siitä, että vastaavissa olosuhteissa pelaaminen voisi oikeasti olla joskus arkipäivää. Usko ja uskottavuus ovat valtavia energianlähteitä, joita me tulemme tarvitsemaan, jotta olisimme vieläkin parempia. Lämpimät puheet eivät riitä määräänsä pidemmälle”, Tarvainen toteaa.

Huomioita kansainvälisestä juniorijalkapallosta

Honka kohtasi turnauksen aikaan joukkueet Italiasta, Ruotsista, Alankomaista, Tanskasta, Portugalista ja Belgiasta. Mitä huomioita valmennuksella nousi esiin verrattuna kotimaiseen juniorifutikseen?

“Kotimaan juniorifutiksessa puhutaan kaaosfutiksesta. Mitään viitteitä kaaosfutiksesta emme kansainvälisiltä kilpakumppaneiltamme nähneet. Kaaokseen vastataan järjestyksellä ja järjestystä luodaan osaamisella ja ymmärryksellä. Pelaajat olivat perustaitavia ja osaaminen oli vakiintunutta. Pelaajien ymmärrys pelin peruslogiikoista yksin ja yhdessä oli korkealla tasolla. Boksin ja maalin puolustaminen oli korkealuokkaista. Jokaisesta vastustajasta oli vaikea mennä ohi ja jalan avaaminen edellytti nopeaa rytmiä tai taidokasta huijaamista. Helpolla emme maalipaikkoja luoneet kertaakaan.”

Eivät kaikki vastustajat tietenkään aivan samanlaisia olleet.

“Vastapainona mainittakoon Bologna, joka tarvitsi kaksi maalipaikkaa boksin ulkopuolella pelin voittamiseen. Sattumaa tuskin oli, että molemmat pallot löysivät tiensä meidän verkkoon hyvin vaivattoman näköisesti. Italialaisten ei tarvinnut edetä meidän boksimme sisään, kun he osasivat potkaista palloa kovaa ja tarkasti kauempaakin.”

“Joukkuetason skaalassa vastustajat eivät ihmeitä esittäneet. Joukkueiden kyky muuntautua pelien aikana oli hyvin heikkoa. Vaikutti siltä, että vastustajat yllättyivät pallonhallintafutiksesta, jossa pelaajat liikkuvat hyvin vapaasti, toimien kuitenkin periaatteiden pohjalta. Jakovirheiden määrä oli toisteista mikä oli meille iso etu.” Tarvainen päättää.