Todellisen honkalaisen, Jussi Vasaran tie vie eteenpäin – Ajatuksia Hongasta, huippu-urheilusta ja pelaajakehityksestä 

Jussi Vasara, joka tällä kaudella toimii FC Hongan Akatemiajohtajana sekä poikien U17 Akatemian vastuuvalmentajana, jatkaa kauden jälkeen urallaan eteenpäin.  

Jussi on pitkän linjan honkalainen. Hän on toiminut seurassa niin pelaajana kuin valmentajana. Jussi siirtyi pelaamaan HJK:sta FC Honkaan kauden 2006 jälkeen. Hän on edustanut FC Honkaa ja viimeisimpänä SJK:ta Veikkausliigassa. Otteluita on Veikkausliigassa kertynyt kaiken kaikkiaan 243.  

Valmennusura Hongassa alkoi 2019, silloin poikien talenttivalmentajan roolissa. 

Kodin, pienten lasten ja huippujalkapallon yhdistäminen on Jussille haastava kokonaisuus. Töitä on usein viikonloppuisin. Siinä on perimmäinen syy, miksi hän nyt siirtyy uusiin kuvioihin. Suunnitelmat ovat jo pitkällä: jalkapallo pysyy mukana, mutta jatkossa kaverin kanssa perustetun yrityksen kautta, pienryhmävalmennukseen ja taidon opettamiseen keskittyen. 

”Olen tehnyt jalkapalloa huippu-urheiluvaiheessa 20 vuotta. Kahta vapaapäivää putkeen ei ole ollut kovin usein ja työ on osunut myös viikonloppuihin. Tässä syntyi ajatus, että pienryhmävalmennusta voisi kokeilla. Asun tietyn välimatkan päässä Tapiolasta. Ajan kalleus tämänhetkisessä tilanteessa, kun lapset ovat pieniä, vaikutti päätökseen”, avaa Jussi. 

Pienryhmävalmennus ja taidon opettaminen nousivat Jussin ajatuksiin suomalaisen jalkapallon tarpeista. Vanhempien pelaajien osalta tavoitteena on jatkossa tukea pelaajia eri tavoin. ”Olen etsinyt sitä, että miten saa perheen ja jalkapallon yhdistettyä ja onko se mahdollista.” 

Honka jää hyviin käsiin

Jussi kuvailee Esport Hongan tapahtumia viime kauden vaihteessa räjähdykseksi. 

”Siitä ollaan selvitty ja nyt ollaan hyvässä tilanteessa. Väsyneenä, mutta onnellisena saan lähteä Hongasta eikä ole sellainen fiilis, että mitenhän tässä nyt käy Hongalle. Perusteet ovat selkeästi olemassa. Tilanne vaatii pitkää pinnaa ja pitkäjänteistä ajattelua.” 

Esimerkiksi Henri Kaasalaisen valinta erikoistumisvaiheen valmennuspäälliköksi on Jussin mielestä hyvä ratkaisu siinä mielessä, että Henu tuntee, mitä on tapahtunut ja tietää mitä Honka on ollut ennen. Henu on toiminut valmentajana todella pitkään. Kokemus on tärkeää valmennuspäällikön roolissa, jotta tietää, miten valmentajien työnkuvat kannattaa rakentaa. Päätökset perustuvat kokemuksiin Hongassa ja jalkapallossa eikä pelkkään luettuun tietoon.  

Talouspuoli on ollut pitkään vahva FC Honka ry:ssä, myös uudelleenorganisoinnin jälkeen. Jussin mukaan tällä kaudella on urheilupuolella myös positiivisella tavalla vähän väännetty, suhteessa talouteen.  

”Tilanne on ihan hyvä, vaikka se just nyt ei aina tunnu siltä, koska resurssit ovat vähäisemmät huippu-urheilun osalta verrattuna siihen, mitä ne olivat Oy:n aikaan. Meillä on tosi hyvä yhteistyö tyttö- sekä poikapuolella. Sillä olemme taklanneet monta pelaajakehitysympäristöön liittyvää asiaa. Olemme saaneet luotua uusia, vahvoja juttuja. Esimerkiksi pelaajat pelaavat enemmän eri ympäristöissä eikä ole niin joukkuesidonnaista ollut. Pelaajat on pakotettu vähän epämukavuusalueelle myös ja asioita on käyty läpi pelaajien kanssa. Ei välttämättä ole niin turvallista, kun et tiedä, missä pelaat viikonloppuna, mutta sä pelaat. Sitä se jalkapallo huipulla on!”  

Jussin mielestä muutos on ollut hyvä ja ilmaisissa asioissa on Hongassa tällä kaudella onnistuttu, mikä näkyy monella eri tavalla poika- ja tyttöpuolella. Nuoria pelaajia alkaa olla edustusjoukkueissa ja he onnistuvat. Niillä, jotka toimivat joukkueissa päävalmentajina ja staffin jäseninä, on yhtenäinen kuva ja sen mukaan oikeasti tehdään. Siinä on ollut todella vähän mitään vastakkainasettelua ”jos viet pelaajan meiltä niin me emme ehkä voita seuraavaa peliä” -ajatuksella vaan yhteinen kuva on se, että näissä tilanteissa saa joku toinen pelaaja mahdollisuuden kasvaa uuteen rooliin. Tällainen ajattelu on Jussin mielestä ollut tällä kaudella todella hyvällä tasolla, mikä näkyy erittäin positiivisesti.  

Pelaajille pitää saada selkeäksi, mitä jalkapallo huipulla vaatii

Jussin mukaan Suomessa jalkapallokulttuuri ei tuo riittävästi esille sitä, mitä huippu-urheilu on. Suomalaisessa kulttuurissa se ei tule omassa raakuudessaan esille, että mikä on huippu-urheilun luonto.  

”Huippu-urheilun luonto pitäisi ymmärtää ja sitten pelaaja voi itse miettiä, haluaako hän huippu-urheilla vai haluaako hän enemmän harrastaa. Mikään valinta ei ole väärä. Valinta pitäisi olla pelaajalle selkeä, ettei sitten parikymppisenä tule yllätyksenä, että mitäs tämä on. Tähän asti on ollut kivaa ja nyt joutuu oikeasti tappelemaan pelipaikasta. Huippu-urheilun luonto tulee jokapäiväisestä arjesta: Jos väsyttää tai ärsyttää niin annatko sen vaikuttaa jokapäiväiseen tekemiseen? Masennutko pitkiksi ajoiksi, kun tulee jokin kolhu? Niitähän tulee toistuvasti. Miten me reagoimme? Tämä on se, mitä suomalainen jalkapallokulttuuri ei itsessään riittävästi aiheuta.”  

”Se, miten pystymme jeesaamaan pelaajia näissä hetkissä, riippuu pelaajasta. Jokainen pelaaja ja tilanne on erilainen. Se on kohtaamista, tarpeeksi selkeää. Se ei ratkea karkkipussilla. Valmentaja voi sanoa, että tiedän, että tilanne on kova ja näitä tulee. Miten me pääsemme tästä eteenpäin? Vai onko tämä mielekästä edes? Haluatko olla tällaisissa tilanteissa? Jokainen tilanne on erilainen, jokainen pelaaja on erilainen, jokaisen tausta on erilainen. Pelaajat ovat oppineet erilaisia asioita. Se ei ole mikään auto correct. Tämä tekee valmentamisesta tosi kovaa myös. Sun pitäisi itse olla sellaisessa tilassa, että pystyt näissä tilanteissa toimimaan tilanteen vaatimalla tasolla. Sun pitää vaatia pelaajilta, mutta myös tukea.” 

Jussin mielestä tuki ei ole karkkipusseja tai pehmeämpiä tyynyjä tai sitä, että ei tarvitse harjoitella kahteen viikkoon, kun harmittaa. Tukea pitää antaa siis oikealla tavalla, jos haluamme valmistaa pelaajia oikeasti huippu-urheilun maailmaan. Siitä maailmasta voi nauttia myös! Mutta siihen liittyy todella vähän sohvalla makaamista ja karkin syöntiä tai vapaita viikonloppuja ja mökkireissuja tai risteilyitä.  

”Se ei ole yhtään sitä. Se mun mielestä pitää kertoa pelaajille. Sitten he voivat tehdä valinnan. Pelaaja pitää laittaa siihen tilanteeseen tekemään päätös, onko hän tosissaan vai haluaako hän tehdä tosissaan jotain muuta. Joku tekee silti valinnan jatkaa ja silloin alkaa tapahtumaan asioita ja niillä pelaajilla on tosi hyvä mahdollisuus tulla vähintäänkin hyviksi pelaajiksi. Ne pelaajat tajuavat, että mä silti treenaan. Menen kentälle, kun muut menevät leffaan. Parhaat pelaajat ovat aika maanisia jalkapallon suhteen, samoin parhaat valmentajat. Itselläkin jalkapallo on vienyt todella paljon aikaa elämästä, mutta se myös tuo paljon.” 

Honkalaisuus lihasmuistissa, toiveet Hongan tulevaisuuteen

Jussi on ollut Hongassa eri rooleissa lähes puolet elämästään.  

”Kyllä mä tiedän aika hyvin, mikä Honka on ja miten Honka pelaa ja mikä sen historia on suhteellisen pitkältä ajalta. Ei tule unohtumaan tietenkään ja voihan se olla, että tulen joskus vielä takaisin. Jos tulen Tapiolaan niin ei tarvitse miettiä, että missä nyt olen, vaikka tähän rakennettaisiin kolme stadionia päällekkäin. Pelaajia on ihan hirveästi, kenen kanssa olen toiminut. On tosi kiva nähdä, että missä he menevät. Uskon, että monella pelaajalla on jäänyt hyvät muistot. Pelaajat ovat ne, jotka jäävät parhaiten mieleen.” 

Minkä toivot jatkuvan Hongassa? 

”Pelillisesti se, että pallo on läsnä. Jalkapallon voi oppia mahdollisimman hyvin vain niin, että siinä on paljon pallokosketuksia. Toivon, että se jatkuu vahvana jatkossakin. Se on ehdoton juttu myös pelaajakehityksen kannalta. Pelaaja ei voi kehittyä monipuolisesti, jos pallo ei ole mukana mahdollisimman paljon.” 

”Toivon, että Hongassa säilyy usko pelaajiin, jotka eivät vaikuta vielä siinä hetkessä valmiilta esim. fyysisesti. Uskotaan siihen, että kun pelaajat ovat taitavia ja fiksuja niin fysiikka tulee jossain vaiheessa. Arvostetaan niitä pelaajia, vaikka se ei juuri sillä hetkellä toisi tulosta joukkueelle. Löydetään heille peliaika. Moni näistä pelaajista saattaa olla tulevaisuudessa kantavia voimia Hongalle tai jopa Suomen maajoukkueelle tai suomalaiseen jalkapalloon.” 

Lämmin kiitos

Jude, lämmin kiitos työstäsi Hongassa! Olet loistava työkaveri ja kädenjälkesi tulee näkymään vahvasti Hongan tulevaisuudessa.

Tsemppiä loppukauteen Hongassa ja kaikkea hyvää jatkoon!