Uutiset

Blogi

Ajatuksia urastani, jalkapallosta ja elämästä

Kuva: Juhani Järvenpää

Rakas Hongan juniori ja muu lukija. Lyhyesti tarinani nuoruudesta Hongan edustusjoukkueeseen ja tähän hetkeen. Nostin kerrontaan kuvaavia muistoja eri ajanjaksoilta, sekä syvempiä pohdintoja lajista, elämästä ja asioiden syy-seuraus-suhteista. Halusin myös mainita tärkeitä henkilöitä vuosien varrelta, sillä olemme lopulta täydellisessä kiitollisuudenvelassa usealle eri ihmiselle, niin pelaajina kuin persoonina. Kiitollisuuteni ulottuu myös kauas mainintojen ulkopuolelle.

Aloitin jalkapallon viisivuotiaana Haukilahden HooGeessa, mainion Jarno Kalpalan valmennuksessa, jonka isällinen ote loi hyvän pohjan kasvulle sekä pelaajana että ihmisenä. Taitoin tosin sormeni heti ensimmäisissä harjoituksissa, ja halusin lopettaa pelaamisen siihen. Sain kuitenkin sinniteltyä kivun ja häpeän läpi. Siirryin Honkaan kymmenvuotiaana, kun Raimo Konkola kokosi Espoon lupaavista nuorista ensimmäiset ikäluokkien edustusjoukkueet. Ensimmäisiltä Honka-vuosilta mieleeni ovat jääneet valtavat määrät perustaitoharjoittelua, turnaukset ulkomailla, Helsinki cupit ja intohimoinen kilpailuasetelma EsPan kanssa. En millään meinannut toipua Helsinki cupin välierästä EsPaa vastaan noin 12 vuoden iässä. Ottelun loppuhetkillä, tasatilanteessa, hukkasimme ensin mainion ylivoimahyökkäyksen, jonka jälkeen uransa jo lopettanut Akseli Pelvas laukoi kultaisella vasurillaan pallon puolesta kentästä yläriman kautta maaliin, ja putosimme finaalista. Itkin katkerasti ottelun tauottua, pitkälle iltaan. Onnistuimme sittemmin kahdesti voittamaan Helsinki cupin, ja kipeä muistoni sai lohtua osakseen. Konkolalle lämmin kiitos kaikesta hänen arvokkaasta työstään!

Pelasin lapsuuteni enimmäkseen hyökkääjänä. Suurin idolini oli brasilialainen Ronaldo, joten minunkin selkää tuli komistaa pelinumero 9. Ajoin kesäisin hiukseni siiliksi ja harjoittelin viimeistelyä ”kärkkärillä”, idoliani mallintaen. Rakastin pelata hyökkääjänä ja tehdä maaleja, kuten kuka tahansa muukin. Joukkuetapahtumien ohessa kävimme lähes päivittäin kavereiden kanssa potkimassa, pelaamassa pienpelejä tai hiomassa vaikka arvokisoissa näkemiämme volley- tai syöksypuskumaaleja.

Varhaisteinivuosina kansallinen kilpailu kiihtyi ja maakuntamatkat tulivat tutuiksi. Koska sosiaalista mediaa ei ollut, ja internetkin oli rajallisempi, oli tietoa heikommin saatavilla. Niinpä eri kaupunkien lupauksista tapasi kiertää lähes myyttisiä kertomuksia, ja oli kutkuttavaa kohdata hahmot nimien takaa. Nopeasti kuitenkin oppi, että yksittäistenkin otteluiden aikana oli mahdollista kasvaa vaaditulle tasolle.

Hiljalleen pelipaikkani siirtyi puolustukseen. Pelasin välissä keskikentällä eri rooleissa, mutta viimeistään noin 14-vuotiaana olin vakituisesti laitapuolustaja. Jouduin harmikseni toteamaan ominaisuuksieni sopivan paremmin muualle kuin keskushyökkääjäksi. Olen tosin oppinut saamaan suurta nautintoa mm. synkronoidusta linjan toiminnasta, onnistuneesta ison alueen puolustamisesta tai laukausten blokkaamisesta. Urani varrella olen lopulta tullut pelanneeksi useaa eri paikkaa ja roolia etenkin puolustuslinjassa. En osaa sanoa, onko parempi olla lähtökohtaisesti yhden vai usean paikan pelaaja. Monikäyttöisyys voi toisinaan mahdollistaa peliajan ja edesauttaa taktisia variaatioita, selvempi erikoistuminen kenties korkeamman tason saavuttamisen. Pelipaikkakohtaiset vaatimukset, roolitukset sekä pelitavat tosin elävät jatkuvasti, ja käytännössä kaikilta vaaditaan tiettyä sopeutumiskykyä. 

Onnistuin raivaamaan tieni piirijoukkueiden lopputurnauksiin. Esiinnyin turnauksissa edukseni, mikä johti kutsuun ensimmäisille ikämaajoukkueleireille. Minulla todettiin kuitenkin 14-vuotiaana alaselässä nikamakaaren hiusrasitusmurtuma, mikä pakotti 6-7 kuukaudeksi sivuun. Pelasinkin ensimmäiset maaotteluni vasta U19-ikäluokassa. Ajanjakso loukkaantuneena osoittautui todella tärkeäksi. Kuntoutus pakotti minut suhtautumaan lajiin ja harjoitteluun täysin uudelleen, myös tutustumaan kehooni ja ominaisuuksiini syvällisemmin. Pitkä toipumisjakso olisi voinut tietää orastavan urani päättymistä, ja tulin toki viettäneeksi enemmän sosiaalista elämää kuin pelikuntoisena. Mutta toipumisen kuluessa oivalsin, että minulla on luontainen tahto tehdä töitä sekä kuntoutumisen että pelaamisen eteen, ja kehittyä lajissa niin hyväksi kuin mahdollista. Opinkin viimeistään silloin, että haluan todella tavoitella ammattilaisuutta, sekä voittaa, palavasti.

Meillä oli erittäin hyvä joukkue C-ikäluokassa. Voitimme Kai Pahlmanin ja Helsinki Cupin, sekä etenimme Nike Premierissä välieriin. Silloisen joukkuekaverini ja ystäväni Antti Arvolan isän tilastojen mukaan emme hävinneet kalenterivuonna 2004 otteluakaan. Toimin joukkueemme kapteenina ja koin kehittyväni tasaisesti. En tosin muista joukkueharjoittelusta mainittavia teemoja tai suuria oppeja, muuta kuin tarinanomaisten yksittäistapausten osalta. Esimerkiksi vanhempana C-junnuna valmentajamme oli legendaarinen Timo ”Panda” Askolin, jonka lausahdukset ”putoavista lehdistä”, ”norjalaisista nostoista yli vuonojen” ja vastaavista jäivät vuosiksi kiertämään keskuuteemme.

Kenties juuri selkävammani tuoman kehotietoisuuden myötä aloin valmennuttaa rajallisia nopeusominaisuuksiani määrätietoisemmin. En ole ikinä ollut nopea, enkä ikinä tule olemaan. Kestävä kyllä, ja urheilullinen, mutta nopeus on ollut ikuinen haasteeni. Olen teini-iästä alkaen tehnyt töitä usean eri valmentajan kanssa vauhdin ja voiman kehittämiseksi. Vaikka minusta ei ikinä tullut nopeaa, sain kehitettyä jalkapallokeskeisen liikkumiseni riittävälle tasolle, jotta ammattilaisura on ollut mahdollinen. Kannustankin lämpimästi harjoittamaan dynaamista kehonhallintaa, liikkuvuutta ja toiminnallista voiman- ja vauhdintuottoa, lajikontekstissa, jo ennen lisäpainoilla harjoittelua, myös pallon kanssa. Peruskestävyydestä tinkimättä. Täysvauhtisten kiihdytysten, jarrutusten ja suunnanmuutosten määrä sekä arvo, herkällä askeleella juostuna, jatkuvassa pelivalmiudessa, vain kasvaa kansainvälisessä pelissä. 

Huomiona, havaitsin yhdessä vaiheessa oppineeni ajatuksen, etten ehkä ehdi tilanteisiin kentällä koska en ole riittävän nopea, vaikka olisin ehtinyt. Kesti pitkään oppia tästä pois. Edelleen huonona päivänä ajatus voi nousta pintaan, ja ajatus vaikuttaa heti fyysiseen suorittamiseen. Kaikkia ajatuksia, omia tai muiden, ei kannatakaan kritiikittä uskoa. Toisaalta fyysiset rajoitteet pakottavat opiskelemaan peliä syvällisemmin, optimoimaan valmistautumisen ja löytämään muita keinoja saavuttaa etu, mistä on ajan myötä merkittävää hyötyäkin. Haasteet voi kääntää myös voimavaraksi.

Toki pelinomainen pallo- ja lajiharjoittelu on kaikkein tärkeintä. Pelivälineen hallinta, ahtaassa ja kiireessäkin, on kaiken perusta. Laadukas kosketus- ja potkuvalikoima mahdollistavat paljon. Etenkin kansainvälisissä otteluissa pelin intensiteetti ja laatutekijöiden vaatimukset kasvavat entisestään. Havainnointi, päätöksenteko ja tekninen suorittaminen tulee tehdä kovassa tempossa, vahvasti paineistettuna. Niinpä olisi arvokasta saada mahdollisimman usein vastaavia ärsykkeitä. 

B-ikäisenä koitti seuraava hetki, kun urani olisi voinut kulkeutua sivuraiteille. Pääsin pelaamaan kohtalaisen paljon jo nuorempana B:nä, mutta ajauduin harvinaisesti hieman tulehtuneisiin väleihin valmennuksen kanssa. Menetin joksikin aikaa paikkani avauksessa, ja olin todella turhautunut. En ollut ainoa pelaaja joukkueessa kenelle ajanjakso näyttäytyi omituisena, mutta vastuu oli ehdottomasti myös minun. Luontoni vastaisesti jättäydyin esimerkiksi kertaalleen pois harjoituksista perhesyihin vedoten, vaikka todellisuudessa matkustin silloisen tyttöystäväni kanssa Viroon. Jäin reissusta kiinni, mikä väistämättä vaikutti. Valmennuksemme kuitenkin vaihtui, palasin avaukseen, ja A-ikään siirryttäessä olin tulevasta jälleen optimistinen.

A-junioreissa minua valmensivat Boris Wistuba ja Hongan nykyinen pelaajakehityspäällikkö Niko Laiho. ”Bobi” on kulkenut mukana urallani jo lapsuudesta, HooGeen kesäleireiltä alkaen. En ole saanut kenties keneltäkään yhtä varauksetonta kannustusta mahdollisuuksistani tulla ammattilaiseksi. Se on elintärkeää. Ei teennäinen, valheellinen vouhotus, vaan vahvuuksiin nojaava usko ja työntekoon motivoiva asenne. Siitä olen Bobille syvästi kiitollinen. Nikolle olen kiitollinen hänen pyyteettömästä avustaan juuri nopeuden kehittämisessä, sekä tietyn stoalaisen kovuuden piiskaamisessa mentaliteettiin.

Ollessani jo A-ikäinen edustuksen valmentaja Mika ”Bana” Lehkosuo totesi Bobille, että ’Henkka on ihan hyvä ja tunnollinen pelaaja, mutta valitettavasti hänestä ei ikinä tule Veikkausliigatason pelaajaa’. Bobi kertoi tämän minulle. Jälkeenpäin olisi helppo narratoida urani siten, että voimaannuin kuulemastani niin, että taistelin itsestäni väkisin liigapelaajan. Asiat olisivat kuitenkin voineet mennä toisin, ja ymmärrän täysin miksi Bana ajatteli niin. Minunkin tapaukseni käy silti esimerkistä, että kypsemmälläkin iällä pelaajia saatetaan arvioida vajavaisesti. Olin ehdoton tavoitteideni ja työnteon kanssa, sekä riittävän lahjakas, lyödäkseni kotimaan kentillä läpi. Vieläpä Lehkosuon joukkueessa.

Aloitimme lukiossa akatemian aamuharjoitukset, ja loppuvuodesta 2007 sain ensimmäisen kutsun liigajoukkueen treeneihin. Jännitin kovasti. Pelasin loppupelissä honkaikoni Roni Porokaraa vastaan. Ensimmäisessä 1v1 -tilanteessa hän lensi ohitseni. Seuraavassa olin valmiina. Ennakoin Ronin liikkeet, ja lähdin ajoissa hänen juoksulinjalleen. Roni oli minua isompi ja nopeampi, oikea hevonen, mutta pallolle tultaessa pääsin taklaamaan häntä hyvästä painopisteestä. Lensimme molemmat maahan, ja pääsin ensimmäisenä pallolle – olin voittanut tilanteen sekä tehnyt vaikutuksen. Sana kiiri, ja seuraavana päivänä koulussa vähemmänkin jalkapalloa seuraavat tulivat silmät suurina kysymään, olinko oikeasti taklannut Ronin nurin. Pelasimme lopulta useita kausia Ronin kanssa yhdessä ja meistä tuli hyviä ystäviä.

Ensimmäiset kuusi vuotta edustusjoukkueessa juuri Bana oli valmentajani. Voin nimetä hänet tärkeimmäksi yksittäiseksi henkilöksi urallani, perheeni pois lukien (perheeni onkin ollut tärkein tukeni). Bana teki minusta pelaajan, joka tänä päivänä olen. Hän opetti minulle valtavasti niin erilaista yksilötason teknistaktista suorituskykyä kuin joukkuetason toiminnallisia periaatteita ja ymmärrystä, sekä mentaalista valmiutta. Koenkin todella oppineeni pelaamaan jalkapalloa vasta edustukseen noustuani. Toisinaan ihmettelen miten Honka ja Bana uskoivat minuun aikanaan niin paljon. Kun katson eräitä nuoria pelaajia nyt Hongassa tai muissa seuroissa, en koe olleeni lainkaan yhtä valmis. Sain kuitenkin toistuvasti mahdollisuuksia, ja hiljalleen kehityin ja totuin suorittamaan vaaditulla tasolla. Mutta aikaa ja töitä se vaati. Ensimmäisellä liigakaudellani 2008, 19-vuoden iässä, pelasin viidessä ottelussa, joista yhden avauksessa, ja vietin kesän lainalla GrIFK:ssa ykkösdivarissa. Seuraavilla kausilla, 2009 ja 2010, pelasin noin puolessa otteluista. Vasta 2011 oli läpimurtokauteni avaukseen ja kestävästi hyvälle tasolle, vaikka kauden toisessa ottelussa sainkin ulosajon 39 sekunnin jälkeen. Kaudesta 2011 lähtien olen ollut urallani pääosin avauksen pelaaja.

Kyseisiltä vuosilta mainitsen vielä kaksi minulle hyvin tärkeäksi muodostunutta valmentajaa: nykyään Pafos FC:ssä työskentelevä Gert Remmel ja entinen huippupelaaja Tommi Paavola. Laji-ihmisinä täysin erilaisia, persoonina kiehtovia maailmankansalaisia, joista Gertiltä olen oppinut syväymmärrystä jalkapallosta sekä maanista omistautumista elämälle, ja Tompalta aitoa elämänviisautta sekä luonnonlapsimaista peliin ja hetkeen heittäytymistä. Olen yhä läheisesti tekemisissä molempien kanssa. Mainitsen vielä pelaajista Markus Paatelaisen, häneltä opin nuorena liigapelaajana valtavasti ammattimaisuutta.

2010

Voitimme Hongan kanssa liigassa hopeaa kausilla 2008, -09 ja -13. Tein avausmaalini kaudella 2009, 2-4 lohtukavennuksen kotona AC Oulua vastaan ja tuuletin kuin maailmanmestari. Pelaajistamme vain Konsta Rasimus tajusi maalin olleen ensimmäiseni, riemuuni yhtyen. Konstaa ei turhaan kutsuta neroksi. Kaudella 2012 voitimme Suomen Cupin, seurahistorian ensimmäisen. Finaalissa kaatui KuPS 1-0 kun Antti Mäkijärvi ampui tyylikkäästi ulkosyrjällä takakulmaan. Tökkäsin laukausta edeltäneen irtopallon boksissa Antille, joten hän tarinoi ilokseni mediaan saaneen minulta unelmasyötön osumaan.

Vasta kaudella 2012, 23-vuotiaana, aloin tosissani haaveilla urasta ulkomailla ja pitää sitä realistisena. Siihen asti mikä tahansa ulkomaihin liittyvä lausuntoni oli ollut teennäinen, sillä en ollut kokenut olevani riittävän hyvä. Kaudella 2012 pelasin kuitenkin korkealla tasolla ja tein neljä maalia Veikkausliigassa, kausikohtainen ennätykseni (jossain kohtaa tein mielessäni maalinteosta turhankin vaikeaa), vaikka sijoituimmekin sarjassa vasta seitsemänneksi. Päätin olla kirjoittamatta jatkosopimusta, ja aloitin silloisen epävirallisen agenttini Jonne Lindblomin kanssa kartoittamaan vaihtoehtoja ulkomailta. Kävin ensin testissä Englannin League Two:n Burton Albionissa, mihin meinasinkin siirtyä. Tammikuussa 2013 sain kiehtovan kutsun Italian Serie B:n Crotoneen (nykyisin Serie A) testiin, minne lensin hermostuneena ja innostuneena. Vietin reilun viikon joukkueen mukana, sain pelata harjoitusottelussa tarunomaista Gennaro Gattusoa vastaan, ja kuulin jo paikalliselta asianhoitajaltani puheita sopimustarjouksesta. Eräänä iltana sain kuitenkin viestin, että minun on aamulla palautettava varusteet ja poistuttava kaupungista; he olivat hankkineet paikalleni Serie A -tason pelaajan. Niinpä palasin kotiin, kävin Norjassa lyhyellä testillä, odottelin tovin, ja solmin uuden sopimuksen Honkaan.

Europeli Lech Poznania vastaan 2013

Kauden 2013 alku oli itseltäni vaisu, paljolti rikkonaisen pre-seasonin takia. Kuukausien tauko säännöllisestä joukkueharjoittelusta ei ole optimaalista, vaikka pysyisi fyysisesti hyvässä kunnossa. Onnistuin lopulta nousemaan hyvälle tasolle, ja voitimme hopeaa. Elättelin ensi kertaa toiveita kutsusta talvimaaotteluihin. En kuitenkaan löytänyt nimeäni listalta, sitä vastoin muutamia mielestäni itseäni huonompia pelaajia (tällainen ajattelu ei ollut minulle mitenkään tyypillistä, mutta nyt koin aidosti niin, ja kokemus on toisinaan toistunut). Osin provosoitumisesta, osin elämänviehätyksestä, lähdin kahdeksi kuukaudeksi reppureissulle ympäri Etelä-Amerikkaa. Olin edellisenä talvena viettänyt kolme viikkoa Brasiliassa parhaan ystäväni Toni Roschierin kanssa, ja tehnyt aiemmin matkoja kaveriporukoilla, nyt lähdin matkaan yksin. Toki reittini varrella oli joitain tuttuja tiedossa. Yritin myös järjestää testileirejä, ja pääsin osallistumaan yksiin harjoituksiin Chileläisen 1.divisioonan joukkueen Magallanesin kanssa. Heillä alkoi kuitenkin talvitauko, enkä koe, että sopimus olisi ollut realistinen. Yritykseni testeistä olivat silti vilpittömiä, ja osin boheemin matkustelun lomassa harjoittelin ankarasti, lähes päivittäin. Sain myös mahtavia kokemuksia katupeleistä, mm. Etelä-Chilessä asfalttihäkissä pallotellessani spontaanit ja tunteikkaat 2v2 -pelit setänsä hautajaisia odottaneiden, pyhävaatteisiin pukeutuneiden nuorten kanssa.

Erimielisyydet silloisen seurajohdon kanssa johtivat Banan epäreiluihin potkuihin talvella 2014. Hänen tilalleen saapui maajoukkuelegenda Shefki Kuqi. Seura oli kaaoksessa ja vuosi vaikea. Muistini mukaan käytimme Veikkausliigassa 49 pelaajaa, ja säilyimme täpärästi sarjassa. Shefki ei mielestäni ollut valmis päävalmentajaksi, mutta hän oli eräistä käsityksistä huolimatta hyvin lämmin ihminen, ja kunnioitan häntä suuresti. Hän teki vaikeassa paikassa parhaansa. Kesken kauden apulaisvalmentajaksi saapunut José Riveiro (FC Inter Turku) oli suuri apu joukkueelle ja teki kestävän vaikutuksen. Kauden päätyttyä Honka pudotettiin kuitenkin talousvaikeuksien takia kakkosdivariin.  Silloin päätin lähteä.

Kuva: Juhani Järvenpää

Tein uuden kahden kuukauden retken maailmalle, Kalifornian kautta kuudeksi viikoksi Kolumbiaan. Havittelin jälleen testimahdollisuuksia, mutta ne eivät toteutuneet. Tapasin Kolumbiassa kuitenkin uuden tyttöystäväni, ja seurustelimme lopulta useamman vuoden (meinasin suhteen vuoksi myös päättää urani, mihin palaan myöhemmin). Palasin Suomeen ja osallistuin sopimuksettomien pelaajien turnaukseen Norjassa tammikuussa 2015. Jäin turnauksen jälkeen Fredrikstadin mukaan harjoittelemaan. Olimme jo hyvin lähellä sopimusta, mutta taloushuolet astuivat esteeksi. Keskustelin usean seuran kanssa Suomessa, ja sain sovittua siirrosta Simo Valakarin SJK:hon. Saavuin Seinäjoelle vasta maaliskuun lopulla, ja vuosi oli itselleni haastava. Kamppailin tasaisesti peliajasta SJK:n nykyisen urheilutoimenjohtaja Richie Dormanin kanssa, enkä kokenut pääseväni aivan omalle tasolleni. Loppukesästä Richiellä murtui kuitenkin jalka, niinpä pelasin loppukauden avauksessa. Sain vihdoin noustua tasolleni ja kausi päättyi onnellisesti Suomenmestaruuteen, urani toistaiseksi ainoaan.

Kokemus oli huumaava. Muistan ratkaisevan pelipäivän aamun, kun valmistin aamupalaa ja mietin, että saatan palata kotiin ikuisesti Suomenmestarina. Voitimme kotikentällä Jaron 2-0 Mehmet Hetemajn ja Roope Riskin maaleilla, ja saimme juhlia riemuitsevan ja yhtenäisen kaupungin kanssa.

Palasin Seinäjoelle kaudelle 2016. Pelasin syksyyn asti valtaosin avauksessa, sain pelata ensimmäiset Mestarien liigan karsintaotteluni, ja voitimme Suomen cupin sekä sarjassa pronssia. Loppukaudesta joukkue alkoi kuitenkin rakentua uudelleen, ja molemmille osapuolille kävi selväksi, ettei yhteistyömme jatkuisi. Aika Seinäjoella oli ammatillisesti ja elämän kannalta kaikkiaan arvokasta. Olen usealle seuran silloiselle henkilölle paljosta kiitollinen, ja arvostan Simon työtä todella korkealle.

Olin kauden päättyessä yhteydessä Saksan 4. sarjatason VfB Oldenburgissa pelanneen ystäväni Antti Mäkijärven kanssa. Hän mainitsi heidän etsivän kokenutta puolustajaa. Ehdotin puolitosissani, että Antti tarjoaa minua seuralle. Muutama päivä tästä, istuessani Jussi Vasaran ja Matej Hradeckyn kanssa McDonaldsissa päätösjuhlia seuranneena aamuna, VfB:n urheilutoimenjohtaja soitti, ja kutsui minut vierailulle. Lensin tutustumiskäynnille, ja sovimme sopimuksesta. Niinpä tammikuussa 2017, 27 vuoden iässä, siirryin Saksaan 1,5 vuoden sopimuksella. Kiitos Antti! Jalkapallossa siirrot tapahtuvat välillä mitä ihmeellisimmin tavoin. ”Agenttipalkkiona” vein Antin oikein hyvälle illalliselle.

Edustin VfB Oldenburgia puolentoista kauden ajan, kesään 2018. Aika Saksassa näyttäytyi hieman kaksijakoisena, mutta erittäin merkittävänä, ja sitä on vaikea pukea lyhyesti sanoiksi. Pelillisesti aika oli haastavaa, pakottaen jatkuvasti sopeutumaan. Peli oli reaktiivista, irrallisista tilanteista selviämistä, ja harjoittelumetodit kaukana tottumastani täsmällisyydestä. Rakastin silti syvästi elämääni Oldenburgissa, vaikka ajanjakso ei siviilissäkään näyttäytynyt mitenkään ilmeisimmän onnellisena. Mikäli aika Saksassa kiinnostaa, suosittelen blogitekstiäni sivulla www.kunnonpalvelua.com. Perehdyn tekstissä syvemmin havaintoihin kilpailun, sopeutumisen, toimintakulttuurin ja arkielämän kokemuksista ja vaateista.

En löytänyt uutta seuraa ulkomailta, joten palasin Honkaan kesällä 2018. Totuttuani taas pelaamaan honkalaista jalkapalloa syksy sujui mainiosti, ja tulin valituksi sarjan tähdistöjoukkueeseen. Jäimme tosin harmillisesti maalieron turvin ulos mitaleilta. Talvella olin sitten vähällä päättää urani. Usea asia elämässäni oli tullut tienristeykseen, ja olin saavuttanut jalkapallon kanssa eräänlaisen rauhan. Suhteeni kolumbialaisen naisen kanssa oli päättynyt Saksasta lähtiessäni, mutta en ollut valmis luovuttamaan. Olimme voineet viettää enintään kuukausien jaksoja fyysisesti yhdessä, eikä yhteinen elämä Euroopassa ollut järjestynyt. Niinpä tarjouduin muuttamaan Kolumbiaan. Pyysin Hongalta lupaa purkaa sopimukseni kuuden kuukauden varoajalla ja aloitin käytännön valmistelut mm. työmahdollisuuksien osalta. Lopulta hyvin inhimillisistä syistä muuttoni ei kuitenkaan voinut toteutua. Suhteesta toipuminen osoittautui elämäni haastavimmaksi prosessiksi, mistä seurasi mm. kroonisia ja vaikeita uniongelmia, mitkä puolestaan johtivat itselleni harvinaisiin lihasvammoihin. Koin itse ulkomailla asumisenkin jääneen kesken, ja palanneeni tahtomattani elämään vaihetta, jonka olin jo elänyt, niinpä tulin viettäneeksi pitkään tietynlaisen levottomuuden, osin synkkyydenkin, pauloissa. Mainitsen näistä kannustuksena henkisen hyvinvoinnin vaalimiseen, ja muistutuksena siviilielämän vaikutuksista lajitoimintaan. Laadukas uni on jo elinehto itsessään. Olen lisäksi viimeisen vuoden ajan kärsinyt muista hankalista jalkavaivoista, mitkä vaikuttavat painavasti myös henkisesti. Keho ja aivot varastoivat kaiken, joten sisäisen maailmansa kanssa on hyvä pysyä herkkänä. On keskeisen tärkeää huolehtia kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnistaan, mielenterveydestä alkaen.

Kuva: Juhani Järvenpää

Kaikesta huolimatta olen ollut kiitollinen ja ylpeä mahdollisuudesta jatkaa ammattilaisuraani Hongassa, kapteeniston jäsenenä. Honka on minulle tärkein seura maailmassa, kaikilla kokemuksen tasoilla, ja saan toimia aidosti välittävien sekä arvostamieni ihmisten kanssa. Vierelläni pelaa nuoruudenystäväni Tapio Heikkilä, ja olen löytänyt mm. Robert Ivanovista ja Jean-Marie Dongousta sekä aikanaan Armend Kabashista uusia ystäviä. Lisäksi olen kehittynyt valtavasti Vesa Vasaran ja hänen tiimiensä tasokkaassa valmennuksessa sekä arvomaailmalta ja pelifilosofialta edustavassa toiminnassa. Haluan sydämestäni voittaa Suomenmestaruuden Hongan kanssa, se on selkein nimettävä tavoite jäljellä urallani. 2019 voitimme jo pronssia, ja puskin voitokkaassa Euro-finaalissa urani tärkeimmän ja laadukkaimman maalin. Pelaamista jatkan niin kauan kun olen valmis ja halukas omistautumaan täysin ja koen voivani kehittyä, sekä voin tarjota lisäarvoa joukkueelleni.

Pelaamisen ohessa olen suorittanut sosiaalitieteiden kanditutkinnon Helsingin yliopistossa, pääaineenani viestintä. Opiskeluni tapahtui paljolti etänä, ja tutkinto vei peräti kahdeksan vuotta. Yliopisto tarjosi kuitenkin elintärkeän vaihtoehtoympäristön arkeen, niin akateemisen oppimisen kuin erityisesti erilaisten ihmisten kohtaamisen myötä. Yliopistossa muodostamamme ystäväpiiri on edelleen läheinen, ja olen uskaltanut kasvaa ihmisenä aivan uudella tavalla kyseisten ystävien myötä. Maisteritutkintoa harkitsen uran jälkeen, mahdollisuudella osallistua lähiopetukseen, kenties toisessa maassa. Mikäli kokee kiinnostusta opiskelua kohtaan, ja se tulee mahdolliseksi, suosittelen opiskelua vilpittömästi. Muistutan silti, että kiire ei ole, ja on hyvä arvioida omaa elämää rehellisesti.

Pelaamisen ja opiskelun ohella minulle eräs mainittavan tärkeä asia on ollut kirjoittaminen. Kirjoitin jo lapsena erilaisia tarinoita, mutta vakavammin aloin suhtautua kirjoittamiseen varhaisaikuisuudessa. Olen kirjoittanut mm. novelleja, runoja, esseitä ja musiikkilyriikoita. Teksteistäni julkaisuun on edennyt esseitä sekä muusikkoystävilleni työstämiä lyriikoita. Lisäksi olen tehnyt palkallisia tekstinkäsittelytöitä. Tavoitteeni on tulevaisuudessa työllistyä ainakin osin tekstien avulla, ja seuraavaksi koitan saada jonkun novellin julki. Kirjoittaminen, esimerkiksi päiväkirjamuodossa, on myös erinomainen itseterapian ja oman mielenmaiseman jäsentelyn keino, ja kannustan kokeilemaan itseään varten paperille sanailua.

Kuva: Juhani Järvenpää

Uskon tehneeni jalkapallossa kutakuinkin pelillistä ja henkistä tasoani vastaavan uran. Olen aina ollut tunnollinen ja innokas harjoittelija, henkisesti kohtalaisen vahva ja nopea oppimaan, mutta parempaa uraa varten olisin kaivannut kenties lisää tiettyä mentaalista ehdottomuutta, myös työntekoa sekä kiinnostusta lajiin, lahjojen ja varhaisemman täsmävalmennuksen lisäksi. Olen urastani kuitenkin ylpeä. Jalkapallossa asiat ovat lopulta myös hyvin pienestä kiinni.

Toistaiseksi minua ei kiinnosta valmentaminen, ainakaan täysipäiväisesti. Haluan koetella kompetenssiani muilla aloilla sekä kokea elämää ja nähdä mitä minulle tapahtuu ihmisenä, kun arki rakentuu toisin, ilman jalkapalloa. Ehkä voisin satunnaisesti vetää puolustajille pelipaikkaharjoitteita, tai tehdä esiintymisluontoisesti jonkinlaista jalkapallokonsultointia.

Itse pelistä, olen oppinut ymmärtämään etenkin laadukkaan peruspelaamisen, päätöksentekokyvyn, toimivan kollektiivin sekä tilan ja sen hallinnan merkityksen ja arvon. Myös sen, että detaljeilla, kuten peliasennolla, havainnoinnilla, askeltiheyden tai kehon painopisteen säätelyllä tai automaation tason yhteisymmärryksellä on kriittistä vaikutusta tilanteisiin. Puolustamisesta yhtenä nostona sen, että mitä suuremman alueen pystyy kulloinkin kontrolloimaan, sen suurempi arvo. Ehdotan pohtimaan näitä.

Yleisesti, kannustan muodostamaan elämäntavat, jotka tukevat lajitoimintaa, mutta ovat kestävästi mieluisat. On kiehtovaa tutustua itseensä, kehoonsa ja mieleensä, ja opetella oppimaan itselleen sopivalla tavalla (esimerkiksi koululuokka ei sovellu jokaiselle). Päivittäinen työnteko on lopulta keskeisintä. Kilpailua ei tarvitse säikähtää, se on inhimillinen ilmiö, ja tulisi olla sisäänrakennettua toiminnalle. Pienet konfliktit ovat terveitä ja kasvattavia, mutta on tärkeää säilyttää kunnioitus ja osata sopia. Kannustan ylläpitämään erilaisia pihapelejä, sekä tiettyä leikkisyyttä ja vapautuneisuutta pelatessa, ne ovat kullanarvoisia. Kenties tärkeimpänä, rohkaisen sydämestäni nauttimaan harjoituksista, otteluista ja koko ravisuttavasta tunneskaalasta minkä jalkapallo tarjoaa. Hienoimmat muistoni ovat kauneimmat ja kipeimmät voitot ja tappiot, mutta myös jaetut arkiset hetket harjoituksissa sekä muodostetut ihmissuhteet. Olen saanut esim. kunnian tulla pitkäaikaisen pelikaverini Jussi Vasaran pojan kummiksi ja toimia Tapio Heikkilän häissä toisena bestmanina, sekä osallistua Borjas Martínin häihin Teneriffalla joukkuekavereiden kanssa. Jalkapallo mahdollistaa usein matkustelun, kansainväliset ottelut ja monikulttuurisessa pukukopissa toimimisen. Näitä iloja kannustan vaalimaan hartaasti! Ja mikäli saa mahdollisuuden siirtyä ulkomaille, kehotan opiskelemaan paikallista kieltä, olemaan sosiaalisesti avoin sekä kilpailemaan ennakkoluulottomasti, ne kantavat jo pitkälle.

Ehdotukseni elämään: ole oma itsesi. Herkkyys ja vilpittömyys on rohkeaa ja viehättävää. Jokainen on tavallansa omanlainen, se on upeaa. Näen sekä uteliaisuuden ja tietyn leikkisyyden että asioihin syväheittäytymisen ja rajojensa koettelun arvokkaina. Asioille omistautuminen saa elämän tuntumaan merkitykselliseltä, eikä pettymyksiä tarvitse pelätä. On kaunista altistaa itsensä kokemuksille ja kasvulle. Pelkästään jalkapallossa riittää opittavaa rajattomasti, sillä kuten ihminen ja maailma ympärillämme, mikään ei ole staattisen pysyvää. Kaikki elää ja muovautuu jatkuvasti, myös me itse. Kannustan pitämään aistit auki havainnoille, mielen ja kehon avoimena muutoksille ja haasteille, vastuulle ja mahdollisuuksille, sekä sydämen paljaana tunteille ja kokemuksille. Kannustan myös muistamaan, ettei yksin pärjää kukaan, eikä ole tarve pärjätä, ja tukea on suotavaa sekä pyytää että ottaa vastaan.

Toivottavasti saat jalkapallolta ja elämältä niin paljon kuin osaat kuvitella, ja enemmän.


Henri Aalto

Seura tiedottaa

Lapsiurheiluvaiheen uusien pelaajien elokuun kokeilujakso

Tervetuloa mukaan kahden viikon maksuttomalle kokeilujaksolle FC Hongan joukkueeseen!

Kokeilujakso järjestetään 2.8.-15.8. joukkueen harjoitusaikataulun mukaisesti. Joukkueenjohtaja tai ikäluokkavastaava informoi kokeilujaksolaisille joukkueen harjoitusajat. Kahden viikon kokeilujakson jälkeen tulee tehdä päätös sitoutumisesta. Joukkueenjohtajalta saatte tarkemmat tiedot joukkueen toiminnasta, maksuista jne.

Kokeilujakson aikana valmentaja seuraa pelaajaa ja osoitamme oikean tasoisen toimintaryhmän pelaajalle oman kehittymisen tueksi.

2014, 2015 ja 2016 syntyneille tytöille perustetaan ensi kaudelle omat ikäluokat! Syksyn aikana järjestämme vielä toisen kokeilujakson. Vielä voi ilmoittautua myös jalkapallokouluihin, mikäli ryhmissä on tilaa.

Tervetuloa mukaan keltamustien joukkoon!


Ilmoittautuminen

Kokeilujaksolle tulee ilmoittautua etukäteen. Ilmoittautuminen on avoinna 1.8. asti.

Ilmoittautumislinkin löydätte nettisivuiltamme www.fchonka.fi LAPSIURHEILU-otsikon sekä oikean ikäluokan alta.

Täyttäkää ilmoittautumisen yhteydessä kattavasti lapsen ja huoltajien yhteystiedot. Huom! Kun teette ilmoittautumisen niin osallistujaksi kirjoitetaan osallistuvan lapsen nimi eikä aikuista, joka lapsen ilmoittaa. Aikuisen tiedot tulevat huoltajan kenttään. Ohjeet videon muodossa.


Lapsiurheiluvaiheen toiminta FC Hongassa

FC Hongassa pelaajan polku alkaa lapsiurheiluvaiheesta ja etenee siitä nuoriso- ja mahdollisesti aina huippu-urheiluvaiheisiin. Lapsiurheiluvaiheen (U5-U11) harrastaminen tapahtuu ikäluokkamallin mukaan ja sen tavoitteena on rakastuttaa pelaaja jalkapalloon, innostaa pelaajia liikkumaan monipuolisesti ja kokemaan liikunnan iloa.

Ikäluokkamalli muodostaa pelaajan liikunnallisuuden, kasvun ja kehittymisen kannalta johdonmukaisesti etenevän kokonaisuuden ja perustan elinikäiselle kehittymiselle. Toiminnan keskeisenä tehtävänä on edistää pelaajan liikunnallisuutta, kasvu-, kehitys- ja oppimisedellytyksiä. Toimintaa suunnitellaan pelaajalähtöisesti ja sen tehtävä on vahvistaa pelaajan myönteistä minäkuvaa ja käsitystä itsestään.

Ikäluokkamalli perustuu käsitykseen, jonka mukaan jokainen pelaaja on ainutlaatuinen ja arvokas juuri sellaisena kuin hän on. Jokainen pelaaja tulee kuulluksi, nähdyksi, huomioon otetuksi ja ymmärretyksi yksilönä ja yhteisönsä jäsenenä. Pelaajat saavat kehittyä sekä rakentaa käsitystään itsestään ja maailmasta omien lähtökohtiensa mukaisesti.


Lisätiedot: toimisto@fchonka.fi

#MeOllaanHonka

Seura tiedottaa

FC Honka Maalivahtileiri 2021

FC Honka järjestää 3.-5.8.2021 maalivahtileirin Tapiolan Urheilupuistossa. Maalivahtileiri on suunnattu 2008–2011 syntyneille, maalivahtipelaamisesta kiinnostuneille pojille ja tytöille. Leirille voivat osallistua kaikkien seurojen pelaajat.

Kolmen päivän kokonaisvaltainen leirikokonaisuus tarjoaa laajan kattauksen maalivahtien perustorjuntatekniikoita, joiden myötä siirrymme maalivahtien sijoittumisen ja havainnoinnin kautta pelinomaisempiin harjoituksiin. 

FC Hongan maalivahtileirillä vastuuvalmentajina toimivat FC Hongan edustusjoukkueen maalivahtivalmentaja Eemeli Reponen ja FC Hongan nuorisourheiluvaiheen maalivahtivalmentaja Ville Vastamäki. Apuvalmentajina leirillä toimivat FC Hongan huippu-urheiluvaiheen maalivahdit. Myös FC Hongan edustusjoukkueen maalivahdit tulevat vierailemaan leirillä.

Maalivahtileirille otetaan maksimissaan 30 maalivahtia. Leirin osallistumismaksu on 95 €, joka sisältää valmennuksen, kenttäolosuhteet, lounaan ja vakuutuksen. Leiripäivät alkavat klo 10:00 ja päättyvät klo 14:00. Yksittäisen päivän ohjelmaan kuuluu kaksi harjoitusta, joiden välissä leiriläisille tarjotaan lounas.

Vallitseva koronatilanne vaikuttaa leirin organisointiin merkittävästi ja noudatamme FC Hongan kesäleireillä viranomaisten ohjeita.  

Osallistumisesi varmistat ilmoittautumalla leirille ja maksamalla osallistumismaksun. Leirit täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Mikäli viranomaisrajoitukset määrittelevät ryhmäkoon suunniteltua pienemmäksi niin leiriläiset valitaan ilmoittautumisjärjestyksen mukaisesti. 

Osallistumismaksu palautetaan täysimääräisenä, mikäli ilmoittautuminen perutaan 1.8.2021 klo 12:00 mennessä. Ilmoita peruuntumisesta osoitteeseen toimisto@fchonka.fi. Sairastumis- tai loukkaantumistilanteissa palautamme osallistumismaksut päiväkohtaisesti lääkärintodistusta vastaan. Jos leiri joudutaan perumaan koronatilanteesta johtuen niin osallistumismaksut palautetaan täysimääräisinä.

Lähetämme leireille ilmoittautuneille ohjeistuksen, jossa käymme läpi leirien toimintatavat ja säännöt, joita jokaisen tulee sitoutua noudattamaan. Käymme ohjeistukset läpi pelaajien kanssa myös ensimmäisenä leiripäivänä.  

Huom! Kun teet ilmoittautumisen niin osallistujaksi kirjoitetaan osallistuvan lapsen nimi eikä aikuista, joka lapsen ilmoittaa. Aikuisen tiedot tulevat huoltajan kenttään. Tarkista, että ilmoitat oikean lapsen leirille, mikäli perheestä on useampi lapsi rekisteröity MyClubiin.

ILMOITTAUDU MAALIVAHTILEIRILLE

Seura tiedottaa

Varaston loppuunmyynti! Honka-tuotteita edullisesti

Myymme varastossa olevia tuotteita hyvään hintaan niin kauan kuin tuotteita riittää. Nyt kannattaa siis suunnata verkkokauppaan tai suoraan kioskiin ostoksille!

FC HONGAN VERKKOKAUPPAAN

Myynnistä saaduilla varoilla tuetaan vähävaraisten perheiden lasten ja nuorten harrastusmaksuja. Myyntituotot ohjataan FC Honka ry:n juniorirahastoon.
 

Tilatut tuotteet voi noutaa kesäaikaan (elokuun loppuun asti) Honka-talon kioskista, Urheilupuistontie 2, Espoo:

ma-pe klo 17-20
su klo 13-16

HUOM, kioski on suljettu 12.7.-22.7. sekä 25.7.

Tervetuloa ostoksille!

Uutiset

Mervi ja Jyrki Kataisen säätiön 7000 euron tuki mahdollistaa monen lapsen ja nuoren jalkapalloharrastuksen jatkumisen

Mervi ja Jyrki Katainen lahjoittivat säätiönsä kautta 7000 euron summan FC Honka ry:n juniorirahastoon, jonka tarkoituksena on tukea vähävaraisten perheiden lasten ja nuorten harrastusmaksuja. Lahjoituksen turvin voidaan varmistaa usean lapsen ja nuoren harrastamisen jatkuminen tilanteessa, jossa perheen taloudellinen tilanne on haastava. Varoilla tuetaan tasavertaisesti toimintamaksun piirissä olevia FC Honka ry:n junioripelaajia.
 
Lämmin kiitos lahjoituksesta!


 
”Haluamme säätiömme kautta tukea laajemminkin lasten ja nuorten liikuntaharrastuksia. Pidämme tärkeänä sitä, että kaikilla olisi mahdollisuus harrastaa ja liikkua.
 
Merville jalkapallo on ollut rakas harrastus lapsesta asti, mutta harrastamme molemmat myös monia muita lajeja, kuten tennistä ja pyöräilyä, ja kannustamme myös lapsia ja nuoria liikkumaan monipuolisesti.
 
Arvostamme sitä, että Honka korostaa yhteisöllisyyttä ja vastuullisuutta. Honka tekee hienoa työtä mahdollistaessaan harrastamisen suurelle joukolle lapsia ja nuoria – sekä niille, jotka haluavat kehittyä huippu-urheilijoiksi että niille, jotka haluavat nauttia harrastamisesta vähemmän tavoitteellisesti. Yhteisöllisyys viestii välittämistä ja tuo inhimillisyyttä ja lämpöä ihmisten elämään. Vastuullisuutta korostaa se, että seura nähdään yhteisönä, joka ei vain opeta pelaamaan, vaan myös kasvattaa käyttäytymään reilusti ja toisia kunnioittaen.
 
Joukkueurheilu kehittää monipuolisesti sosiaalisia taitoja: ryhmässä toimimista, erilaisuuden ymmärtämistä ja onnistumisen elämysten ja pettymysten jakamista muiden kanssa. Näistä taidoista on todella paljon hyötyä myös elämässä yleensä.
 
Harrastusmaksut ovat nykyään monissa lajeissa melko korkeita, kun olosuhteet ja valmennus ovat kehittyneet ja ammattimaistuneet. On tärkeää huolehtia, etteivät kustannukset muodostu kenellekään harrastamisen esteeksi. Tässä työssä tarvitaan jatkossakin toimijoiden hyvää yhteistyötä. Seurojen työntekijät ja vapaaehtoistoimijat tekevät korvaamattoman arvokasta työtä, ja kaupunki tukee harrastamista luomalla hyvät olosuhteet harrastamiseen.
 
Koronatauon aikana v. 2020 hankittiin lasten ja nuorten urheiluseuroissa jopa 27000 lisenssiä vähemmän kuin v. 2019. Kannustamme kaikkia joukkueita olemaan yhteydessä joukkueesta pois jääneisiin ja pyytämään heitä uudelleen mukaan. Liikuntaharrastusten jatkuminen on tärkeää lasten ja nuorten fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin kannalta.
 
Hyvää futiskesää kaikille kentillä ja kenttien laidoilla!”
 
Mervi ja Jyrki Katainen
 

Ole mukana tukemassa vähävaraisia perheitä ja lahjoita!
 

 

Seura tiedottaa

FC Honka hakee oman toimen ohella toimivia valmentajia nuorisourheiluvaiheeseen

Yksi Suomen johtavista juniorijalkapalloseuroista, FC Honka ry, kehittää edelleen organisaatiotaan. Haemme kaudelle 2021-2022 valmennuksellista osaamista U12-U20 sekä tyttö- että poikapuolen mustan ja keltaisen linjan joukkueisiin.   

Etsimme vuorovaikutustaidoiltaan positiivisesti ulospäinsuuntautuvia henkilöitä, joilla on vahvaa pedagogista osaamista ja hyvä organisointikyky. Edellytämme, että rekrytoitavat valmentajat noudattavat työssään FC Hongan pitkän aikavälin kehittämiseen suunniteltua valmennuslinjaa. Tavoitteenamme on rekrytoida 5-7 valmentajaa, joille nuorten valmennus on lähellä sydäntä. Työtehtävät täytetään 1.11.2021 alkaen tai sopimuksen mukaan.  

Työnkuvat määritellään yksilöllisesti. Jokaiseen työnkuvaan kuuluu harjoitusten ja pelien ohjaamista iltaisin ja viikonloppuisin, säännöllistä kommunikointia pelaajien, vanhempien ja muiden valmennustiimiin kuuluvien henkilöiden kanssa, seuran sisäistä valmentajakoulutusta ja verkostotyötä.  Lisäksi työnkuviin on sovittavissa valmentajakoulutusta tai vastaavia tukipalveluita seuran jäsenistölle tai henkilökunnalle.  

Edellytämme hakijoilta vahvaa koulutuksellista tai kokemusperäistä näyttöä nuorten jalkapallon lajivalmennuksesta. Liikunta-, kasvatus- tai opetusalan koulutuksen katsomme eduksi.  

Suomen Palloliiton ja UEFA:n valmentajalisenssisuosituksena suositus on C-taso, mutta tämä ei ole välttämättömyys työsuhteen alussa kaikissa toimenkuvissa. Ennen kaikkea odotamme palavaa intoa sekä halua liittyä osaksi mustakeltaista kasvutarinaa ja toimia yhdessä maamme johtavista juniorijalkapallon organisaatioista.  

Hakuaika työtehtäviin on 15.7. klo 16 asti. Vapaamuotoisen hakemuksen voi lähettää sähköpostitse osoitteeseen: rekry@fchonka.fi. Palaamme sinulle viimeistään elokuun alussa. 

Valituilta henkilöiltä tarkastetaan rikosrekisteriote.


Lisätietoja antaa: 

Tytöt nuorisourheiluvaihe:

valmentaja Ari Innala, ari.innala@fchonka.fi

Pojat, nuorisourheiluvaihe keltainen linja: 

valmentaja Kimmo Ketonen, kimmo.ketonen@fchonka.fi

Pojat, nuorisourheiluvaihe musta linja: 

toiminnanjohtaja Petri Harainen, petri.harainen@fchonka.fi


#MeOllaanHonka 

Uutiset

17-vuotias Matias Kivikko siirtyy vuoden mittaisella lainasopimuksella Venezia FC:n riveihin

Puolustaja Matias Kivikko siirtyy vuoden mittaisella lainasopimuksella italialaisen, ensi kaudeksi Serie A:han nousseen Venezia FC:n riveihin. Sopimuksessa on myös osto-optio.

17-vuotias puolustaja on pitkän linjan honkalainen. Hän pelasi ensimmäistä kertaa seuran keltamustassa paidassa jo kuusivuotiaana.

Kivikko kantoi viime kaudella suurta vastuuta Hongan suomenmestaruuden voittaneessa U17-joukkueessa. Hän oli avauskokoonpanossa yhtä vaille kaikissa BSM-karsintaotteluissa, ja pelasi BSM-sarjassa kaikissa yhdessätoista ottelussa täydet minuutit. Lisäksi tilillä on viisi Kakkosen ottelua Honka Akatemian paidassa.

Kivikon mukaan Honka on ollut hänelle seurana hyvä paikka kehittyä niin pelaajana, kuin kentän ulkopuolellakin.

– Hongassa minulla on ollut monta eri valmentajaa, joilta olen päässyt näkemään jalkapalloa ja taktiikoita monista eri näkökulmista. Valmentajilla on ollut jonkin verran erilaisia pelitapoja, joiden kautta olen oppinut sopeutumaan paremmin uuteen. Lisäksi olen oppinut paljon kärsivällisyyttä ja sitä, kuinka omaa muuta elämää voi tasoittaa jalkapallon kanssa.

Kivikko on käynyt Haukilahden lukion urheilulinjaa. Koulu on ollut hyvin tukena jalkapallouralla.

– Opettajat ovat aina päästäneet ajoissa harjoituksiin ja esimerkiksi aamutreenien vuoksi koulusta on saanut olla poissa. Itse koulunkäyntikin on sujunut samalla ihan mallikkaasti, hän kertoo.

Tavoitteet uudessa seurassa ovat selvät.
– Tavoitteenani on kehittyä pelaajana ja päästä pelaamaan mahdollisimman paljon. Lisäksi on hienoa päästä kokemaan kokonaan uusi jalkapallokulttuuri sekä yksin asuminen. Pitkällä tähtäimellä tavoitteenani on tietenkin ammattiura ulkomailla.

-Matias on hieno esimerkki pelaajasta, joka on kulkenut läpi koko Hongan pelaajaputken. Hän on itse tehnyt kovan työn ja samalla moni ihminen on ollut mukana vaikuttamassa hänen uraansa tähän saakka. Yhteistyö Venezia FC:n kanssa on sujunut hienosti ja uskomme, että se on hyvä seura Matiaksen kehittymisen kannalta, kommentoi urheilutoimenjohtaja Petri Vuorinen.

 

Kuva: Juhani Järvenpää

Seura tiedottaa

Haku käynnissä valmennuspäällikön huipputehtävään

FC Honka ry hakee valmennuspäällikköä vahvistamaan keltamustaa kasvutarinaa. Etsimme henkilöä, jolla on intohimoa ja ammatillista osaamista rakentaa organisaatiostamme entistä vahvempi kokonaisuus. 

FC Hongan tavoitteena ja visiona on tuloksellinen pelaajakehitystyö. Huippu-urheiluun tähtäävän pelaajapolun kautta Honka tarjoaa pelaajilleen erinomaisen ympäristön kehittyä ja tavoitella sekä kansallista että kansainvälistä kärkeä. Pelaajakehitystyön laadun edelleen kehittäminen on yksi tärkeimmistä lähivuosien tavoitteista. FC Hongan toimintaa ohjaa tuore strategiamme, joka on suunniteltu vuosille 2020-2024.  FC Honka on päässyt Palloliiton Laatujärjestelmän korkeimman tason 5 osalta vaiheeseen, jossa seurayhteisölle on luotu pelaajakehitysohjelma. 


Valmennuspäällikön päätehtävänä on vastata seuran huippu-urheiluun tähtäävän nuorisourheiluvaiheen tyttöjen ja poikien akatemia ja mustan -linjan toiminnasta sekä vastata nuorisourheiluvaiheen honkalaisen valmennuslinjan kehittämisestä ja toimeenpanosta yhdessä muun valmennuksen ja urheilutoimenjohtajan kanssa.  

Valmennuspäällikön avaintehtäviä ovat muun muassa: 

  • valmentajien valmentaminen ja esihenkilönä toimiminen   
  • honkalaisen valmennuslinjan kehittäminen ja toimeenpaneminen yhdessä valmentajien kanssa  
  • yhteistyö huippu-urheiluvaiheen ja lapsiurheiluvaiheen kanssa 
  • aktiivinen rooli espoolaisessa seurayhteisössä  

Arvostamme hyviä vuorovaikutustaitoja, yhteistyökykyä ja järjestelmällistä työotetta. Kokemus urheilutoiminnan johtamisesta on eduksi. 

Tehtävässä onnistuminen edellyttää sinulta:  

  • laaja-alaista näkemystä toiminnan kehittämisestä ja muutosten läpiviennistä  
  • kokemusta ja näyttöä aiemmasta innostavasta esimiestyöstä ja osaamisen kehittämisestä  
  • soveltuvaa koulutusta, vähintään Palloliiton UEFA B -valmentajakoulutusta sekä hyvää suomen ja englannin kielen suullista ja kirjallista taitoa. Tuntemus Ekkono-metodista luetaan hakijan eduksi. 

Vaikka koulutus ja kokemus ovat tärkeitä, lopullisen vaikutuksen meihin tulee tekemään persoonasi.   

Lisätietoa tehtävästä antaa urheilutoimenjohtajamme Petri Vuorinen. Ole yhteydessä Petriin (petri.vuorinen@esport.fi) sähköpostilla, niin hän ottaa sinuun yhteyttä.  

Mikäli koet olevasi meille oikea henkilö, lähetäthän hakemuksesi palkkatoiveineen 22.06.2021 mennessä petri.vuorinen@esport.fi. Käynnistämme haastattelut jo hakuaikana. Työ alkaa sopimuksen mukaan. 


Organisaatiossamme työskentelee tällä hetkellä 22 päätoimista henkilöä, joista kolme seurahallinnon ja 18 urheilutoimen puolella. Sopimuksellisia valmentajia seurassa toimii yhteensä noin 40 ja vapaaehtoisia toimihenkilöitä yli 200. Joukkueita seurassa on lähes 70. Seurayhteisöömme kuuluu myös Esport Honka Oy omana organisaationaan, joka vastaa miesten huippu-urheilusta Veikkausliigaa pelaavan miesten edustusjoukkueen, Kansallisen liigan joukkueen,  Miesten Kakkosta pelaavan reservijoukkueen ja B:n SM-sarjaa pelaavan U17 Akatemian osalta. Jäseniä seurassamme on n. 1800.  

Visio ja arvot 

Me ollaan Honka, jalkapalloyhteisö nuorimmasta jalkapallokoululaisesta erityisryhmäläisiin ja aina menestyneimpiin ammattilaisiin. Honkalaiseen perheeseen kuuluvat niin pelaajat kuin heidän läheisensä, joukkueiden ja seuran toimijat ja kannattajat. Jalkapallo on meille rakas laji, jossa haluamme jatkuvasti oppia ja kehittyä ilon ja yhteisöllisyyden kautta, toisiamme kannustaen. 

Visionamme on toiminta, jossa pelaajakehitystyötä toteutetaan motivoivasti, pitkäjänteisesti ja kiirehtimättä niin, että tulokset kantavat hedelmää läpi lapsi- ja nuorisourheiluvaiheiden. Kehitämme pelaajiamme aina ilon, ammattiylpeyden ja lajirakkauden ilmapiirissä, olipa tavoitteena liikunnallinen elämäntapa, antoisa harrastus tai jalkapalloilijan ammatti. Olemme onnistuneet työssämme, kun pelaajamme jatkavat aktiivisina lajin parissa mahdollisimman pitkään ja mahdollisimman pitkälle. 

Toimintaamme ohjaavat arvot taito, kilpailu ja vastuu.  

Toimintamme on hyvän hallinnon mukaista, avointa ja läpinäkyvää. Uskomme, että se luo kestävimmän mahdollisen pohjan koko seuran toiminnalle. Edistämme yhdenvertaisia ja tasa-arvoisia mahdollisuuksia osallistua lajiin ja sen päätöksentekoon. Toimimme kestävästi myös tulevia sukupolvia kohtaan, jotta keltamusta kasvutarina jatkuu vahvana myös tulevina vuosikymmeninä. 

Seuran arvot

Uutiset

Onnittelut lukiosta ja ammattikoulusta valmistuneille ja aurinkoista loman aloitusta kaikille honkalaisille!

Yksi kevään uusista ylioppilaista on FC Hongan N2 joukkueessa vuodesta 2018 alkaen pelannut Emma Hämäläinen, joka valmistui Porkkalan lukiosta.

Emma kertoo lukion jälkeisistä suunnitelmistaan:

”Lukion jälkeen aion pitää välivuoden, sillä en oikeastaan ole vielä aivan varma siitä, mitä haluaisin tulevaisuudessa opiskella. Välivuoteni aikana aion tehdä paljon töitä, selvittää hieman tulevaisuuden suunnitelmiani opiskeluihin liittyen ja totta kai keskittyä täysillä myös fudikseen!

Haaveilen tällä hetkellä eniten ulkomaanmatkoista ja lämpimästä sekä tapahtumarikkaasta kesästä. Jalkapallon osalta haaveilen, että pelaisin henkilökohtaisella tasolla hyvän kauden ilman loukkaantumisia.”

Onnittelut Emma 💛.

#meollaanhonka

Uutiset

Hallitus ja päätoimiset työntekijät kartoittivat henkilöstöresurssien tarpeet – rekrytointien kautta entistä laadukkaampaa pelaajakehitystyötä

 
FC Hongan tavoitteena ja visiona on tuloksellinen pelaajakehitystyö. Huippu-urheiluun tähtäävän pelaajapolun kautta Honka tarjoaa pelaajilleen erinomaisen ympäristön kehittyä ja tavoitella sekä kansallista että kansainvälistä kärkeä. Pelaajakehitystyön laadun edelleen kehittäminen on yksi tärkeimmistä lähivuosien tavoitteista. FC Hongan toimintaa ohjaa tuore strategiamme, joka on suunniteltu vuosille 2020-2024.  
 
FC Honka ry on kasvanut henkilöstömäärältään viimeisen kolmen vuoden aikana merkittävästi. Tällä hetkellä työllistämme 22 päätoimista työntekijää sekä noin 40 osa-aikaista työntekijää. Organisaatiorakenne ja henkilöstön toimenkuvat ovat rakentuneet tunnistetun tarpeen mukaisesti. 
 
Laadukkaan pelaajakehitystyön toteutumiseen tarvitaan riittävät resurssit. Seurassa on tunnistettu lisäresurssien tarve lapsiurheiluvaiheen pienimpien lasten ikäluokissa sekä valmennuksen johtamisessa.  

 
Resurssien ja tulevan kauden tarpeiden kartoittaminen  

 
FC Honka ry:ssä käynnistettiin keväällä 2021 prosessi, jonka tavoitteena oli kartoittaa henkilöresurssien nykytilanne ja esittää ihannetilanne, jotta laadukas pelaajakehitystyö toteutuisi jokaisella osa-alueella mahdollisimman hyvin. Prosessin lähtökohtana oli henkilöstön osallistuttaminen: jotta todelliset resurssitarpeet voitiin tunnistaa mahdollisimman kattavasti, oli tärkeää, että seuran päätoimiset työntekijät olivat mukana prosessissa yhdessä FC Honka ry:n hallituksen kanssa. 
 
Prosessin alussa urheilutoimi jaettiin neljään eri osa-alueeseen, joiden ympärille muodostettiin työryhmät:  
 
1. Lapsiurheiluvaihe 
2. Nuorisourheiluvaihe U12-U15; keltainen ja vihreä linja 
3. Nuorisourheiluvaihe U12-U15; akatemia ja musta linja 
4. Nuorisourheiluvaihe B- ja A-juniorit 
 
Pienryhmätyöskentelyn jälkeen kokonaisuus käytiin yhdessä hallituksen ja päätoimisten kesken läpi. Pienryhmätyöskentelyn kautta syntyi selkeä kuva ja konkreettiset ehdotukset siitä, millainen organisaatioranteen tulisi optimitilanteessa tulevalla kaudella olla. 

 
Uudet rekrytoinnit lapsi- ja nuorisourheiluvaiheeseen 
 

Prosessin myötä FC Honkaan on rekrytoitu tai tullaan rekrytoimaan uusia henkilöitä seuraaviin tehtäviin: 

  • Valmennuspäällikkö nuorisourheiluvaiheeseen vastaamaan akatemia ja mustan linjan toiminnasta
  • Ikäluokkavastaava lapsiurheiluvaiheen nuorimpiin ikäluokkiin sekä palvelutuotteisiin 

Haku valmennuspäällikön tehtävään tullaan avaamaan lähiaikoina ja siitä tiedotetaan seuran nettisivuilla ja some-kanavissa. 
 
Lapsiurheiluvaiheen ikäluokkavastaavaksi on palkattu seurassa jo vuodesta 2018 valmennustehtävissä toiminut Edward Kukko (kuvassa), joka jatkaa toistaiseksi myös P07 Musta1 -joukkueen vastuuvalmentajana sekä P08 Mustan joukkueen valmentajana. Edward on osoittautunut erinomaiseksi valmentajaksi ja olemme iloisia, että hän liittyy nyt päätoimisten työntekijöiden joukkoon. Hän aloittaa uudessa tehtävässään heti. 

 
Seurayhteisön yhteinen visio 

 
FC Hongan seurayhteisön yhteisenä visiona on kattava pelaajapolku lapsiurheiluvaiheesta aina edustusjoukkueisiin asti sekä tyttö- että poikajoukkueissa. Henkilöstöresurssien kartoitusprosessi, uudet rekrytoinnit sekä työnkuvien tarkentaminen ja kirkastaminen ovat askeleita kohti yhteisen vision toteutumista. Me ollaan Honka! 

Yhteistyössä